maanantai 24. tammikuuta 2011

The Sketch

Vaihtuvien näyttelyiden tuominen ravintolaan ei ole uusi idea. Helsingissä tämä on olennainen osa esimerkiksi Tornin Ateljee Barin ja Ysibaarin tunnelmaa. Harvoin teokset ovat kuitenkaan yhtä elävä osa ravintolatilaa kuin lontoolaisessa ravintola Sketchissä.

Edullisemmassa Gallery-salissa on vaihtuva videotaidenäyttely, joka peittää salin seinät puolesta välistä ylöspäin. James Lambertin tilaan rakentama Look and learn -teos oli niin yhtenäinen, että se teki tilan eläväksi kuitenkaan viemättä kaikkea huomiota tai olematta liian sekava.

Suomessa palvelun tasoa selitellään joskus henkilökunnan vähyydellä. Määrä ei kuitenkaan takaa laatua: Sketchissä neljään kastiin jaettu henkilökunta törmäili toisiinsa. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta ei organisoitua; kukaan ei tuntunut tietävän, mitä pöydässämme tapahtuu. Esimerkiksi ruoat tulivat pöytään ennen viiniä.

Ruoat olivat kuitenkin varsin kelvollisia. Hummeribisque oli erinomaista, mutta sen lisäkkeenä olevaa mitäänsanomatonta riisiä oli aivan liikaa. Kampasimpukat olivat suussasulavia. Erikseet tilattavat lisäkkeet eivät istuneet annosten hiottuihin kokonaisuuksiin. Erehdyimme tilaamaan niitä tarjoilijan suosituksesta.

Mielenkiintoinen miljöö ja enimmäkseen onnistuneet annokset kompensoivat epätasaista palvelua, joten noin 200 punnan lasku kahden hengen kolmen ruokalajin illallisesta viineineen ei tuntunut kohtuuttomalta.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Chez Dominique

Vuosi sitten Suomen ainoa kahta Michelin-tähteä kantava ravintola Chez Dominique alkoi taistella hiljaista tammi-helmikuuta vastaan "My first Chez Dominique" -kampanjalla. Ravintola tarjoaa puolentoista kuukauden ajan arki-iltoina kaksi menua yhden hinnalla. Harvoin on tämän tasoista ruokaa tarjolla näin edulliseen hintaan.

Alun pienet naposteltavat, keittiön tervehdykset ja huippulaadukkaat aperitiivit herättivät varmasti ruokahalun. Yhdeksän ruokalajin menussa oli sopivassa tasapainossa klassisuutta ja yllätyksiä, ja sesongin herkut olivat hienosti mukana. Viinit oli valittu taiten, eikä täydellisyyttä vähempää Dominiquelta kannatakaan odottaa.

Viinipaketti tuo toki roiman lisän laskuun ja alle kahdensadan euron on Dominiquesta vaikea päästä ulos tarjouksenkaan aikana. Mutta jos huippuravintolasta haluaa päästä nauttimaan vieläkin edullisemmin, lounasaikaan kolmen ruokalajin menun saa 29 eurolla.

Illallinen huippuravintolassa on kokonaisuus, jossa mitään ei jätetä huomiotta. Erityisesti palvelussa Dominique erottuu muista Suomen ravintoloista, ja toisen Michelin-tähden sanotaankin kertovan juuri palvelun laadusta. Chez Dominiquessa eleganssi on kuitenkin viety jo niin pitkälle, ettei sellaista juhlaa joka viikolle kaipaa. Toisaalta on upeaa nähdä, että Suomen ravintolamaailmassa on taitoa, intoa ja kunnianhimoa tehdä jotain näin hyvin.

Bar Tapasta

Uudenmaankadulla sijaitseva Bar Tapasta on ollut jo vuosia aina täynnä. Pieni ja tunnelmallinen tapasravintola on saanut seuraajia ja kilpailijoita, mutta Tapastan konseptia ei ole onnistuttu monistamaan. Runeberginkadun Bar Teos häviää sekä ruoan laadussa että tunnelmassa samoin kuin Tapastan sisarravintola Kipinä.

Se, että Tapasta on aina täynnä, kuuluu ravintolan tunnelmaan. Tiistai-iltana ilman varausta vapaata oli vain baaritiskillä, mutta baarissahan tapakset kuuluu nauttiakin. Tapasten lisäksi tarjolla on päivittäin vaihtuva pasta-annos.

Ruoka Tapastassa on hyvää, muttei millään tavalla erikoista. Hinta on kuitenkin kohdallaan, ja Tapastaan kannattaa mennä hyvässä seurassa iltapalalle ja viinilasilliselle. Muutenkin Uudenmaankatu on niitä harvoja paikkoja Helsingissä, jonne voi illalla mennä nälkäisenä pyörimään, sillä ainakin Rafla ja Bar 9 tarjoavat kelpo ruokaa kohtuulliseen hintaan.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Lasipalatsi

Suomalaiset tietävät varmasti, millaisia ovat venäläiset blinit. Ne ovat paksuja, hieman happamia tattarilettuja, jotka paistetaan reilussa voissa ja tarjoillaan mädin, smetanan ja sipulin kera. Erikoista kyllä, venäläiset eivät ole kuulleetkaan tällaisista blineistä. Venäjällä blinit toki usein tarjoillaan samoilla lisukkeilla, mutta blinit ovat ohuita, enemmänkin ranskalaisia crepejä muistuttavia vehnälettuja. Tattaria ei Venäjällä yleensä näe jauhoina. Siellä tyypillisempää on keittää tattarinjyvät kokonaisena puuroksi tai ruoan lisäkkeeksi.

Ravintola Lasipalatsin perinteisillä bliniviikoilla tarjoillaan tietysti suomalaisia venäläisiä blinejä. Ravintola oli loppiaisaattona täynnä, ja valtaosa illastajista näytti syövän juuri blinejä. Valitettavasti blinit eivät olleet niin hyviä kuin Lasipalatsin markkinointi antoi odottaa, sillä blineistä puuttui lähes kokonaan happamuus ja enemmän rapeuttakin olisi toivonut. Lisäkkeissä ei ollut moittimista.

Palvelu oli suomalaiseen tapaan hieman ynseää, ja asiakkaiden erikoistoiveet tuntuivat erityisen hankalilta. Palvelualttiudessa lähes kaikilla Helsingin ravintoloilla olisikin vielä kehitettävää.