Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaartinkaupunki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaartinkaupunki. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. joulukuuta 2013

Emo

Ravintola Emo ilmoittaa, ettei se ole bistro vaan food bar. Tunnelma on kuitenkin kaukana Emon lupaamasta vanhan ajan baaritunnelmasta, ja miljöö on Helsingin ravintoloista niin tuttu skandinaavisen pelkistetty. Emon erinomainen ruoka kuitenkin häivyttää pettymyksen miljöön osalta.

Emon ruokalista on sopivan tiivis, ja kahden hengen seuruekin saa maistella lähes koko listan läpi valitsemalla 4-5 ruokalajin menun. Annokset ovat erinomaisia, kauniita ja maukkaita, mutta hieman pieniä. Erityisen onnistuneita olivat pääruokien liemet, joissa maut olivat upean tiiviitä ja silti herkkiä. Syykin paljastui illan mittaan, kun keittiöstä salin puolelle poikkesi aiemmin Mechessä keittänyt Miki Kurkela.

Palvelu Emossa on ystävällisen rentoa, jopa tuttavallista. Sekin tuntuu olevan trendi, jonka lanseerasi onnistuneesti ravintola Kolo pari vuotta sitten. Nyt enää kaivattaisiin niitä todellisia gastropubeja ja food bareja, joissa kokonaisuus olisi rennon välitön.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Pastis

Suuren suosion saaneen ravintola Murun omistajien uusi paikka Pastis on ollut täynnä alusta asti, ja pöytää on vaikea saada edes arki-illaksi ennen puolta yhdeksää. Murun ylistys on paikoitellen jo liioiteltua, mutta menestysravintoloitsijoiden uusi paikka on kokeilemisen arvoinen.

Pastis tarjoaa ranskalaistyyppistä bistroruokaa. Vaikka se on liian siisti ja hiljainen verrattuna ranskalaisiin esikuviinsa, Pastis on kuitenkin onnistunut luomaan varsin aidon oloista tunnelmaa. Ruokalista on ronski ja annokset runsaita, palvelu on ripeää ja asiantuntevaa. Päivän kolmen ruokalajin suositusmenu maksaa noin 40 euroa, listalta poimittuna muutaman euron enemmän. Ruoka on sopivassa suhteessa klassista ja kekseliästä, juomasuositukset osuvia.

Vaikka hyviä bistrohenkisiä paikkoja on Helsingissä jo runsaasti, Pastis onnistuu erottumaan hauskan ranskalaisella tunnelmallaan.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Chez Dominique

Vuosi sitten Suomen ainoa kahta Michelin-tähteä kantava ravintola Chez Dominique alkoi taistella hiljaista tammi-helmikuuta vastaan "My first Chez Dominique" -kampanjalla. Ravintola tarjoaa puolentoista kuukauden ajan arki-iltoina kaksi menua yhden hinnalla. Harvoin on tämän tasoista ruokaa tarjolla näin edulliseen hintaan.

Alun pienet naposteltavat, keittiön tervehdykset ja huippulaadukkaat aperitiivit herättivät varmasti ruokahalun. Yhdeksän ruokalajin menussa oli sopivassa tasapainossa klassisuutta ja yllätyksiä, ja sesongin herkut olivat hienosti mukana. Viinit oli valittu taiten, eikä täydellisyyttä vähempää Dominiquelta kannatakaan odottaa.

Viinipaketti tuo toki roiman lisän laskuun ja alle kahdensadan euron on Dominiquesta vaikea päästä ulos tarjouksenkaan aikana. Mutta jos huippuravintolasta haluaa päästä nauttimaan vieläkin edullisemmin, lounasaikaan kolmen ruokalajin menun saa 29 eurolla.

Illallinen huippuravintolassa on kokonaisuus, jossa mitään ei jätetä huomiotta. Erityisesti palvelussa Dominique erottuu muista Suomen ravintoloista, ja toisen Michelin-tähden sanotaankin kertovan juuri palvelun laadusta. Chez Dominiquessa eleganssi on kuitenkin viety jo niin pitkälle, ettei sellaista juhlaa joka viikolle kaipaa. Toisaalta on upeaa nähdä, että Suomen ravintolamaailmassa on taitoa, intoa ja kunnianhimoa tehdä jotain näin hyvin.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

La Table

Keittiömestari Markus Aremo kyllästyi tarjoamaan ruokaa ihmisille, jotka eivät sitä arvosta, eli yritysten rahoilla syöville hienostelijoille, päätti sulkea Michelin-tähdellä tunnustetun finedining-ravintolansa Carman ja avata samalle paikalle Ludviginkadulle La Table -bistron.

La Table sai alkunsa kuvitteellisena provencelaisravintolana Jari Peltosen sarjakuvissa. Markus Aremon mukaantulo synnytti La Table -keittokirjan ja lopulta oikean ravintolan. Sarjakuva on edelleen mukana, nyt ravintolan sisustuksessa. Piirrokset elävöittävät muuten pelkistettyä miljöötä.

Bistro-tyyppinen ruoka on ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina Helsingissä, joten siinä trendissä Aremo ei ole mikään edelläkävijä. Pientä piristystä hän tarjoaa keskittymällä ranskalaiseen ruokaan, joka on tuntunut jääneen suomalaisen ja japanilaisen ruoan jalkoihin. Lisäksi Aremo lupaa tarjota kasvispainotteisia annoksia - ei kovin tyypillistä Suomessa. Kun yhdistetään erinomaiset kokemukset Carmasta herkulliseen uuteen konseptiin, ei La Tablelta voi odottaa vähempää kuin erinomaisuutta.

Ruokalista on houkuttelevan yksinkertainen ja tuo hienosti esiin parhaan ruokavuodenajan herkkuja. Aremon annoksissa hienostuneisuus ja ronskius yhdistyvät sulavasti. Kun hienot raaka-aineet ja täsmällinen valmistus synnyttävät pelkistettyä ruokaa, voi lopputulos olla samanaikaisesti aisteja hivelevä ja vatsan täyttävä kokonaisuus. Annoksista nousi erityisesti esiin pehmeän runsas kurpitsakeitto sekä mehevä ja rapea porsaankylki. Moitittavaa löytyi ainoastaan palvelusta, joka ei ollut erityisen asiantuntevaa, ystävällistä ja ripeää kuitenkin.

39 euroa kolmen ruokalajin menusta tämän tasoisessa ravintolassa on naurettavan vähän. Toivottavasti konsepti kantaa ja La Table saa seurakseen muita huippuunsa hiottuja oman rahan paikkoja.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kellarikrouvi

Kellarikrouvi on hyvä ravintola ihmisille, jotka eivät yllätyksiä kaipaa. Ruoka on tuttua ja tasaisen hyvää, kuten palvelukin. Mikään erityisen edullinen paikka Kellarikrouvi ei ole, ja luovuus on annoksista kaukana. Toisaalta eteensä saa juuri sitä, mitä kuvittelikin tilanneensa. Tunnelmallinen tiiliholvisto on houkutteleva ympäristö erityisesti kauneimpien kesäsäiden mentyä. Viihtyisä, Helsingissä harvinainen miljöö lieneekin suurin syy valita ruokapaikaksi juuri Kellarikrouvi.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Gastone

Italialainen ruoka on ravintoloissa usein mainettaan huonompaa sekä Suomessa että maailmalla, Italia mukaan lukien. Italialaisen keittiön vahvuus, annosten yksinkertaisuus, muuttuu keskinkertaisesti toteutettuna tylsyydeksi.

Vasta italialainen aito kotiruoka sai minut pari vuotta sitten vakuuttuneeksi italialaisen keittiön nerokkuudesta. Hyvään ruokaan ei tarvita muuta kuin erinomaiset, tuoreet raaka-aineet ja moitteeton valmistus.

Ristorante Gastonen keittiö ei onnistu tarjoamaan niin hyviä raaka-aineita tai täsmällisiä valmistusmenetelmiä, että ne nostaisivat yksinkertaisuuden täydellisyydeksi. Ruoka on hyvää, mutta mainitsemisen arvoista oli ainoastaan kokonaisena grillattu kala Gastonen tapaan. Eikä tämä ruokalaji nouse Gastonen illan parhaaksi ensimmäistä kertaa.

Gastonen ruoka maistuu, palvelu toimii, miljöö on viihtyisä eikä laskun maksamiseen tarvita firman luottokorttia. Jotain jää silti puuttumaan. Helsingin ravintoloiden tyyppivika, neutraalius, vaivaa myös Gastonea. Mikään ei jää erityisesti mieleen.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Grotesk

Edellisestä käynnistäni Groteskissa oli ehtinyt kulua jo jonkin aikaa, mutta ravintolassa aiemmin syömäni annokset ovat olleet niin onnistuneita, että ne olivat edelleen hyvässä muistissa. Pitkään kypsytetyt liharuoat ja kekseliäät kasvisruoat ovat Groteskissa erinomaisia, eivätkä ne pettäneet korkealle kivunneita odotuksia tälläkään kertaa. Moitittavaa löytyi ainoastaan alkuruoaksi tarjoilluista marinoiduista hiilimuikuista, sillä annoksen maku ei ollut tasapainoinen. Muuten ruoat ja juomat olivat onnistuneita aperitiivista alkaen.

Groteskilla on hyvästä hinta-laatusuhteesta kertova Bib Gourmand -maininta Michelin-oppaassa ja laskua teki miellyttävämmäksi myös Eat Helsinki -oppaalla saatu pääruoan arvoinen alennus. Mikä meissä helsinkiläisissä on vikana, kun näin laadukas ravintola oli perjantai-iltana puolityhjä?