Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapiola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapiola. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Fazer Tapiola

Ensiluokkaisista raaka-aineista tehty sämpylä on harvinaista herkkua. Crustumista ne katosivat, kun Sis. Deli osti sen, ja Espoossa moisia ei ehkä ole koskaan nähtykään – ainakaan ennen kuin Fazerin uusi myymälä avasi ovensa Tapiolassa.

Tapiola kuoriutuu hitaasti remonttiaidoista, ja vanha taksiasema on kunnostettu kauniisti Fazerin leipämyymäläksi. Leivät ovatkin erinomaisia, eikä vastaavia marketista saa. Lisäksi paikan päällä voi nauttia hyvää kahvia sekä erinomaista kahvileipää ja loistavia täytettyjä sämpylöitä. Myymälän vieressä olisi myös mainio paikka terassille, mikäli lupa heltiää.

Valitettavasti Fazerin kuusi asiakaspaikkaa ovat usein täynnä. Vaikka tilaan mahtuisi useampikin pöytä, byrokratia rajoittaa paikkojen määrän kuuteen. Ilman asiakas-WC:tä enempää paikkoja ei saa olla. Toivottavasti Espoossa päästään irti byrokratian kuristusotteesta, jotta hyvien palvelujen perässä ei aina tarvitsisi lähteä Helsinkiin.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Sushi Art

Espoon Tapiolasta on viime vuosikymmeninä muutosvastarinnan seurauksena kadonnut lähes kaikki elämä, ja vain Stockmann on pitänyt kaupunginosan jokseenkin elossa. Nyt taantumisessa on viimein nähty pohja, ja Tapiolan palvelut näyttävät monipuolistuvan.

Myös lakkauttamisen partaalla käyneen Kino Tapiolan lähettyville Tapiolan keskustan itäpuolelle on viriämässä elämää. Elokuvateatteri on kunnostettu, ja suosittu turkkilainen ravintola Kilim on muuttamassa sen kylkeen. Viereiseen rakennukseen on avattu sushiravintola Sushi Art, ensimmäinen laatuaan Tapiolassa.

Sushi Art tarjoaa perussushia perushintaan. Nigireissä oli liikaa riisiä, eikä tonnikala maistunut tuoreelta - molemmat tavallisia ongelmia Suomen sushipaikoissa. Muuten kala oli tuoretta ja hyvää. Suurin virhe tuli kuitenkin laskutuksessa: vaikka tonnikala jäi syömättä ja sen heikosta laadusta myös huomautettiin henkilökunnalle, tonnikalasashimi laskutettiin täysimääräisesti.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kilim

Edellisestä käynnistä ravintola Kilimissä on ehtinyt vierähtää pari vuotta, mutta ei huolta: mikään ei ole muuttunut. Sama miljöö, sama tarjoilija, vanha tuttu ruokalista ja jopa entisellään pysyneet hinnat muistuttavat perinteisen lähiöravintolan konseptista, jossa kerran hyväksi todettua on turha mennä muuttamaan.

Kilimin kebab kuuluu pääkaupunkiseudun parhaimmistoon. Muita hyviä pääruokavaihtoehtoja ovat karitsan fileestä tehdyt vartaat. Alkuruoista mainioin on lampaan maksa – ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Aterian alkuun tarjoillaan lämmintä talon leipää ja pieni fetasalaatti.

Kun vertailuryhmänä ovat Espoon ravintolat, Kilim on väkisinkin kärkikastia – niin vähän kokeilemisen arvoisia ravintoloita Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista löytyy. 15–24 euroa maksavat pääruoat ovat varmasti hintansa arvoisia, ja vain äitienpäivän kaltaisina juhlapyhinä rahoilleen ei saa täyttä vastinetta. Muuten Kilim aina onnistunut tarjoamaan hyvää ruokaa erittäin kohtuulliseen hintaan.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Sevilla

Suomi on ketjujen ja keskusliikkeiden maa. Kaksi suurinta kauppaketjua myy lähes 80 prosenttia maan päivittäistavaroista, ja S-ryhmä jyrää myös ravintola-alalla. Ketjuuntumisen seuraus on homogeenisuus: kaikista Suomen kaupungeista löytyy Rosso, Amarillo tai Sevilla, joista saa samaa laatua samassa ympäristössä samaan hintaan, aivan kuten Vaasan ruispaloja marketista. Espoo kuuluu ravintolatarjonnaltaan maakuntien tasolle, sillä ketjuliikkeet pois lukien kaupungin ravintolat ovat harvassa.

Tapiola Garden –hotellin Sevillassa on sentään mukava terassi kesälounaalle, mikä kauniilla säällä hieman pelastaa tylsää ruokalistaa. Tarjoilijan suosittelema tapaslautanen on annoksena harvinaisen epäonnistunut. Friteerattujen sipulin, ravunpyrstöjen ja perunan lisäksi annoksessa on chorizoa ja ilmakuivattua kinkkua, eivätkä kaksi melonin palaa riitä millään kompensoimaan annoksen rasvaisuutta.

Parin vuoden välein lienee kuitenkin hyvä käydä ketjuravintolassa varmentamassa se mielikuva, että hyvän ravintolan resepti on pieni joukko intohimoisesti asiaansa vihkiytyneitä ihmisiä omaa unelmaansa toteuttamassa. Niin syntyy ainutlaatuinen tunnelma ja ruoka, jollaista ei kotona saa.

torstai 14. tammikuuta 2010

Tapiontori

Lounas Tapiontorissa oli jälleen varmaa laatua. Maa-artisokkakeitto oli sopivan kermaista ja pehmeää. Härännoisetit olivat erinomainen pääruoka, mutta siika maistui kasvatetulta eikä yltänyt erinomaisuuteen.

Tapiontorin mutkaton tunnelma ja hyvä ruoka miellyttivät, tosin linjaan sopimaton vesihifistely harmitti. Onneksi vedellä kikkailu on jo laskeva trendi ja paluu vesijohtovesi- ja perusvichy-linjalle on käynnissä.