Suomi on ketjujen ja keskusliikkeiden maa. Kaksi suurinta kauppaketjua myy lähes 80 prosenttia maan päivittäistavaroista, ja S-ryhmä jyrää myös ravintola-alalla. Ketjuuntumisen seuraus on homogeenisuus: kaikista Suomen kaupungeista löytyy Rosso, Amarillo tai Sevilla, joista saa samaa laatua samassa ympäristössä samaan hintaan, aivan kuten Vaasan ruispaloja marketista. Espoo kuuluu ravintolatarjonnaltaan maakuntien tasolle, sillä ketjuliikkeet pois lukien kaupungin ravintolat ovat harvassa.
Tapiola Garden –hotellin Sevillassa on sentään mukava terassi kesälounaalle, mikä kauniilla säällä hieman pelastaa tylsää ruokalistaa. Tarjoilijan suosittelema tapaslautanen on annoksena harvinaisen epäonnistunut. Friteerattujen sipulin, ravunpyrstöjen ja perunan lisäksi annoksessa on chorizoa ja ilmakuivattua kinkkua, eivätkä kaksi melonin palaa riitä millään kompensoimaan annoksen rasvaisuutta.
Parin vuoden välein lienee kuitenkin hyvä käydä ketjuravintolassa varmentamassa se mielikuva, että hyvän ravintolan resepti on pieni joukko intohimoisesti asiaansa vihkiytyneitä ihmisiä omaa unelmaansa toteuttamassa. Niin syntyy ainutlaatuinen tunnelma ja ruoka, jollaista ei kotona saa.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Tori
Ravintola Torin konsepti on alkuvuonna melkoisesti muuttunut. Ennen yöhön asti ruokaa tarjoillut ravintola ja baari on muuttunut alkoholittomaksi, minkä seurauksena myös aukioloajat ovat olennaisesti kutistuneet. Suuresta terassistakaan ei ole asiakkaalle vastaavaa iloa, kun kylmää olutta ei enää ole saatavilla.
Alkoholitarjoilun puute on ravintolalle raskasta, sillä alkoholin kate on varsin hyvä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että alkoholimyynnin poistumisen seurauksena Toriin ei ole tuotu mitään uutta tilalle. Lihapullat jallukastikkeessa lienevät edelleen paikan myydyin annos ja turistihoukutin. Miljöö on lähes entisellään eikä palvelukaan ole parantunut. Ruoka torissa on hyvää ja illallisaikaan hinta-laatusuhde kohdallaan, sillä täyttävän annoksen saa alle 15 eurolla. Mutta isommalla porukalla Toriin tuskin tulee enää mentyä muuten kuin lounaalle – niin olennainen osa illanistujaisia alkoholi on.
Alkoholitarjoilun puute on ravintolalle raskasta, sillä alkoholin kate on varsin hyvä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että alkoholimyynnin poistumisen seurauksena Toriin ei ole tuotu mitään uutta tilalle. Lihapullat jallukastikkeessa lienevät edelleen paikan myydyin annos ja turistihoukutin. Miljöö on lähes entisellään eikä palvelukaan ole parantunut. Ruoka torissa on hyvää ja illallisaikaan hinta-laatusuhde kohdallaan, sillä täyttävän annoksen saa alle 15 eurolla. Mutta isommalla porukalla Toriin tuskin tulee enää mentyä muuten kuin lounaalle – niin olennainen osa illanistujaisia alkoholi on.
maanantai 9. elokuuta 2010
Tokyo 55
Sushipaikkoja tuntuu nousevan Helsinkiin jatkuvasti lisää. Silti torstaina päivällä oli vaikea saada samaksi illaksi pöytää. Tokyo 55:n kohdalla onnisti, mutta tyhjiä pöytiä ei sielläkään illalla ollut yhtään.
Tokyo 55 oli ilahduttavasti laskenut hintoja arvonlisäveron alennuksen myötä, ja hinta-laatusuhde oli ainakin tämän käynnin perusteella hyvä. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä sekä tarjoilijan suositukset onnistuneita. Alkuruoaksi nautitut sushit ja sashimit olivat hyvää perustasoa. Erityisesti listan erikoismakirullat maistuivat. Pääruokavalikoimasta poimitut marmorihärkä ja karitsan kyljys olivat mainioita annoksia. Kolmen käynnin perusteella arvioituna ruoka on tasalaatuista ja take away -palvelukin toimii kitkattomasti.
Tokyo 55 sopii sushin nautiskeluun suuremmallakin porukalla, sillä kellarin ravintolasali on varattu ryhmille. Ryhmille on tarjolla myös sushikursseja. Monipuolisen tarjonnan lisäksi Tokyo 55:n vahvuuksia Helsingin sushipaikkojen joukossa ovat hyvä palvelu ja hinta-laatusuhde.
Tokyo 55 oli ilahduttavasti laskenut hintoja arvonlisäveron alennuksen myötä, ja hinta-laatusuhde oli ainakin tämän käynnin perusteella hyvä. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä sekä tarjoilijan suositukset onnistuneita. Alkuruoaksi nautitut sushit ja sashimit olivat hyvää perustasoa. Erityisesti listan erikoismakirullat maistuivat. Pääruokavalikoimasta poimitut marmorihärkä ja karitsan kyljys olivat mainioita annoksia. Kolmen käynnin perusteella arvioituna ruoka on tasalaatuista ja take away -palvelukin toimii kitkattomasti.
Tokyo 55 sopii sushin nautiskeluun suuremmallakin porukalla, sillä kellarin ravintolasali on varattu ryhmille. Ryhmille on tarjolla myös sushikursseja. Monipuolisen tarjonnan lisäksi Tokyo 55:n vahvuuksia Helsingin sushipaikkojen joukossa ovat hyvä palvelu ja hinta-laatusuhde.
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Pastis
Kööpenhamina ei ole mikään turha ruokakaupunki, löytyyhän sieltä myös huhtikuussa maailman parhaaksi ravintolaksi valittu Noma. Ainoa huono puoli tuntuukin olevan hinta, sillä Kööpenhaminassa on jopa Helsinkiä kalliimpaa syödä ulkona.
Tunnelmallinen ja kööpenhaminalaisittain edullinen bistro Pastis sijaitsee kaupungin keskustassa Kongens Nytorvin tuntumassa. Arki-iltana ravintola oli täynnä, samoin sen kadulle aukeava terassi, joten pöytä on hyvä varata etukäteen. Kuukausittain vaihtuva kolmen ruokalajin illallismenu on juuri sellainen kuin hyvässä bistrossa kuuluukin: yksinkertainen muttei tylsä, täyttävä muttei liian rasvainen ja tietysti kohtuuhintainen. Erinomainen illallismenu ja lasillinen viiniä maksavat Pastisissa vajaat 50 euroa.
Tunnelmallinen ja kööpenhaminalaisittain edullinen bistro Pastis sijaitsee kaupungin keskustassa Kongens Nytorvin tuntumassa. Arki-iltana ravintola oli täynnä, samoin sen kadulle aukeava terassi, joten pöytä on hyvä varata etukäteen. Kuukausittain vaihtuva kolmen ruokalajin illallismenu on juuri sellainen kuin hyvässä bistrossa kuuluukin: yksinkertainen muttei tylsä, täyttävä muttei liian rasvainen ja tietysti kohtuuhintainen. Erinomainen illallismenu ja lasillinen viiniä maksavat Pastisissa vajaat 50 euroa.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Bjornekaelderen
Frederiksbergissä noin viisi kilometriä Kööpenhaminan keskustasta sijaitseva ravintola Bjornekaelderen tarjoaa tanskalaista ruokaa. Vaikka nimenomaan porsas on Tanskan kansallisherkku, mahtuu listalle myös maistuvia kalaruokia ja sesongin suosikkeja.
Keväällä ja alkukesästä parsaa ei voi syödä liikaa ja Bjornekaelderenissä sitä herkkua sai helposti valittua sekä alku- että pääruokaan. Maisteluun pääsi myös tanskalaiserikoisuus: paistettua porsasta ja persiljakastiketta. Lähes kuiviksi paistetuissa porsaanviipaleissa oli runsaasti rasvaa kuten kuuluukin, ja miedot maut olivat suomalaiseen suuhun sopiva kokonaisuus. Muutenkin Bjornekaelderen miellyttää, sillä pelkistetyt annokset, konstailemattomat raaka-aineet ja turhaa pokkurointia karttava palvelu muodostavat hyvän ja rennon kokonaisuuden.
Keväällä ja alkukesästä parsaa ei voi syödä liikaa ja Bjornekaelderenissä sitä herkkua sai helposti valittua sekä alku- että pääruokaan. Maisteluun pääsi myös tanskalaiserikoisuus: paistettua porsasta ja persiljakastiketta. Lähes kuiviksi paistetuissa porsaanviipaleissa oli runsaasti rasvaa kuten kuuluukin, ja miedot maut olivat suomalaiseen suuhun sopiva kokonaisuus. Muutenkin Bjornekaelderen miellyttää, sillä pelkistetyt annokset, konstailemattomat raaka-aineet ja turhaa pokkurointia karttava palvelu muodostavat hyvän ja rennon kokonaisuuden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)