Keittiömestari Markus Aremo kyllästyi tarjoamaan ruokaa ihmisille, jotka eivät sitä arvosta, eli yritysten rahoilla syöville hienostelijoille, päätti sulkea Michelin-tähdellä tunnustetun finedining-ravintolansa Carman ja avata samalle paikalle Ludviginkadulle La Table -bistron.
La Table sai alkunsa kuvitteellisena provencelaisravintolana Jari Peltosen sarjakuvissa. Markus Aremon mukaantulo synnytti La Table -keittokirjan ja lopulta oikean ravintolan. Sarjakuva on edelleen mukana, nyt ravintolan sisustuksessa. Piirrokset elävöittävät muuten pelkistettyä miljöötä.
Bistro-tyyppinen ruoka on ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina Helsingissä, joten siinä trendissä Aremo ei ole mikään edelläkävijä. Pientä piristystä hän tarjoaa keskittymällä ranskalaiseen ruokaan, joka on tuntunut jääneen suomalaisen ja japanilaisen ruoan jalkoihin. Lisäksi Aremo lupaa tarjota kasvispainotteisia annoksia - ei kovin tyypillistä Suomessa. Kun yhdistetään erinomaiset kokemukset Carmasta herkulliseen uuteen konseptiin, ei La Tablelta voi odottaa vähempää kuin erinomaisuutta.
Ruokalista on houkuttelevan yksinkertainen ja tuo hienosti esiin parhaan ruokavuodenajan herkkuja. Aremon annoksissa hienostuneisuus ja ronskius yhdistyvät sulavasti. Kun hienot raaka-aineet ja täsmällinen valmistus synnyttävät pelkistettyä ruokaa, voi lopputulos olla samanaikaisesti aisteja hivelevä ja vatsan täyttävä kokonaisuus. Annoksista nousi erityisesti esiin pehmeän runsas kurpitsakeitto sekä mehevä ja rapea porsaankylki. Moitittavaa löytyi ainoastaan palvelusta, joka ei ollut erityisen asiantuntevaa, ystävällistä ja ripeää kuitenkin.
39 euroa kolmen ruokalajin menusta tämän tasoisessa ravintolassa on naurettavan vähän. Toivottavasti konsepti kantaa ja La Table saa seurakseen muita huippuunsa hiottuja oman rahan paikkoja.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kellarikrouvi
Kellarikrouvi on hyvä ravintola ihmisille, jotka eivät yllätyksiä kaipaa. Ruoka on tuttua ja tasaisen hyvää, kuten palvelukin. Mikään erityisen edullinen paikka Kellarikrouvi ei ole, ja luovuus on annoksista kaukana. Toisaalta eteensä saa juuri sitä, mitä kuvittelikin tilanneensa. Tunnelmallinen tiiliholvisto on houkutteleva ympäristö erityisesti kauneimpien kesäsäiden mentyä. Viihtyisä, Helsingissä harvinainen miljöö lieneekin suurin syy valita ruokapaikaksi juuri Kellarikrouvi.
torstai 2. syyskuuta 2010
Kitch
Kitch on keskustan baarien harvinaisuuksia: hyvään sijaintiin yhdistyy omaperäisyyttä ja juomien lisäksi listalla on laadukasta syötävää. Se on siis loistava paikka rentoihin illanistujaisiin. Kitch pyrkii profiloitumaan ekologisena ja eettisenä paikkana ja ylpeilee sillä, että ruoka tehdään alusta asti omassa keittiössä.
Ruoassa ei tosiaan ole moittimista, ainakaan parin käynnin perusteella. Burgerit ovat omaperäisiä, eikä tapaksissa maistu tapaksille liian yleinen purkista lautaselle -valmistusmenetelmä. Tarjolla on lisäksi keittoja, pastaa ja salaatteja.
Jostain syystä Kitch ei ole yleensä tullut mieleen after work -paikkaa etsiessä. Kampin parhaimmistoon se joka tapauksessa kuuluu.
Ruoassa ei tosiaan ole moittimista, ainakaan parin käynnin perusteella. Burgerit ovat omaperäisiä, eikä tapaksissa maistu tapaksille liian yleinen purkista lautaselle -valmistusmenetelmä. Tarjolla on lisäksi keittoja, pastaa ja salaatteja.
Jostain syystä Kitch ei ole yleensä tullut mieleen after work -paikkaa etsiessä. Kampin parhaimmistoon se joka tapauksessa kuuluu.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Kilim
Edellisestä käynnistä ravintola Kilimissä on ehtinyt vierähtää pari vuotta, mutta ei huolta: mikään ei ole muuttunut. Sama miljöö, sama tarjoilija, vanha tuttu ruokalista ja jopa entisellään pysyneet hinnat muistuttavat perinteisen lähiöravintolan konseptista, jossa kerran hyväksi todettua on turha mennä muuttamaan.
Kilimin kebab kuuluu pääkaupunkiseudun parhaimmistoon. Muita hyviä pääruokavaihtoehtoja ovat karitsan fileestä tehdyt vartaat. Alkuruoista mainioin on lampaan maksa – ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Aterian alkuun tarjoillaan lämmintä talon leipää ja pieni fetasalaatti.
Kun vertailuryhmänä ovat Espoon ravintolat, Kilim on väkisinkin kärkikastia – niin vähän kokeilemisen arvoisia ravintoloita Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista löytyy. 15–24 euroa maksavat pääruoat ovat varmasti hintansa arvoisia, ja vain äitienpäivän kaltaisina juhlapyhinä rahoilleen ei saa täyttä vastinetta. Muuten Kilim aina onnistunut tarjoamaan hyvää ruokaa erittäin kohtuulliseen hintaan.
Kilimin kebab kuuluu pääkaupunkiseudun parhaimmistoon. Muita hyviä pääruokavaihtoehtoja ovat karitsan fileestä tehdyt vartaat. Alkuruoista mainioin on lampaan maksa – ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Aterian alkuun tarjoillaan lämmintä talon leipää ja pieni fetasalaatti.
Kun vertailuryhmänä ovat Espoon ravintolat, Kilim on väkisinkin kärkikastia – niin vähän kokeilemisen arvoisia ravintoloita Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista löytyy. 15–24 euroa maksavat pääruoat ovat varmasti hintansa arvoisia, ja vain äitienpäivän kaltaisina juhlapyhinä rahoilleen ei saa täyttä vastinetta. Muuten Kilim aina onnistunut tarjoamaan hyvää ruokaa erittäin kohtuulliseen hintaan.
torstai 19. elokuuta 2010
Mange sud
Ilmeisesti Helsingissä ei ole liikaa hyviä oman rahan illallispaikkoja. Edellisenä päivänä arki-illaksi ei saanut pöytää Atelje Finnestä eikä Juuresta - molemmat viihtyisiä ja kohtuuhintaisia paikkoja, jotka tarjoavat laadukasta suomalaista ruokaa. Kun lisäksi Loft oli sulkenut ovensa, valinta osui Eirassa sijaisevaan Mange sudiin.
Mangen tunnelma on sopiva yhdistelmä hienostuneisuutta ja rentoutta. Sama linja toimii sekä miljöössä ja palvelussa että ruoassa. 50 euron hintainen menu bourgeois on hyvä kokonaisuus ja hintansa arvoinen, mutta loppulaskussa oli ilmaa kymmenisen prosenttia. Ravintolan tapa veloittaa reilusti listan ulkopuolelta tilattavista tuotteista, kuten alkoholittomista juomista, on ikävä.
Suomalaiseen ruokaan keskittyvät ravintolat ovat lisääntyneet viime vuosina, ja sille ilmiölle Mange sud tarjoaa hyvän vaihtoehdon. Välimerellinen menu on sopivan kekseliäs ja annokset hyviin raaka-aineisiin nojaavia pelkistettyjä kokonaisuuksia. Viilaamalla hintoja arvonlisäveron alennuksen verran Mangen hinta-laatusuhdekin olisi kohdallaan.
Mangen tunnelma on sopiva yhdistelmä hienostuneisuutta ja rentoutta. Sama linja toimii sekä miljöössä ja palvelussa että ruoassa. 50 euron hintainen menu bourgeois on hyvä kokonaisuus ja hintansa arvoinen, mutta loppulaskussa oli ilmaa kymmenisen prosenttia. Ravintolan tapa veloittaa reilusti listan ulkopuolelta tilattavista tuotteista, kuten alkoholittomista juomista, on ikävä.
Suomalaiseen ruokaan keskittyvät ravintolat ovat lisääntyneet viime vuosina, ja sille ilmiölle Mange sud tarjoaa hyvän vaihtoehdon. Välimerellinen menu on sopivan kekseliäs ja annokset hyviin raaka-aineisiin nojaavia pelkistettyjä kokonaisuuksia. Viilaamalla hintoja arvonlisäveron alennuksen verran Mangen hinta-laatusuhdekin olisi kohdallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)