Belgialainen ravintola ei ole ideana huono: upeaan belgialaiseen olutvalikoimaan yhdistetään ranskalaistyylistä bistroruokaa. S-ryhmän hallussa idea tuntuu hukkuvan kuitenkin kokonaan, eikä ravintola Belgessä voi olla ihan varma, tuliko sittenkin astuttua sisään Sevillaan, Fransmanniin tai mitä näitä nyt on.
Belgen baarilista on mielikuvitukseton, mutta toki vuohenjuustosalaatti ja club sandwich ovat hyvin valmistettuina mainiota after work -ruokaa. Valitettavasti Belgen keittiö ei osoita minkäänlaista kunnianhimoa ja annokset olivat korkeintaan kelvollisia. Palvelu sen sijaan oli joustavaa ja ystävällistä.
lauantai 14. toukokuuta 2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Perho
Ravintolakoulu Perhon opetusravintolassa on lähes aina käynnissä teemaviikot. Huhtikussa tarjolla on olutta ja makkaraa, toukokuussa on luvassa parsaa ja äyriäisiä.
Talon olut, Perhon rohkea, on kelpo ale. Se valittiin aperitiiviksi, sillä itse makkaroiden kanssa suositusolut oli peruslager. Talon makkarat olivat maukkaita mutta turhan vähärasvaisia. Kermassa muhennetut perunat toimivat kuitenkin hyvänä lisäkkeenä, samoin hapankaali.
Opetusravintolassa huomaa sen valtavan eron, joka tarjoilijaopiskelijan ja kokeneen, osaavan tarjoilijan välillä on. Ruoan laadussa ei yhtä suurta eroa ole, vaikka Perhossa keskimääräistä useammin toki annoksen joutuu keittiöön palauttamaan.
Koska Suomessa palveluyhteiskunta on vasta alkutekijöissään, suuri osa ravintoloiden asiakkaista tavoittelee ravintolassa edelleen täyttä vatsaa, eikä osaa arvostaa hyvää palvelua. Paras tapa kiittää on tietysti tipin jättäminen. Tyypillisesti tipit jaetaan sali- ja keittiöhenkilökunnan kesken, joten tippi toimii kiitoksena myös hyvästä ruoasta.
Talon olut, Perhon rohkea, on kelpo ale. Se valittiin aperitiiviksi, sillä itse makkaroiden kanssa suositusolut oli peruslager. Talon makkarat olivat maukkaita mutta turhan vähärasvaisia. Kermassa muhennetut perunat toimivat kuitenkin hyvänä lisäkkeenä, samoin hapankaali.
Opetusravintolassa huomaa sen valtavan eron, joka tarjoilijaopiskelijan ja kokeneen, osaavan tarjoilijan välillä on. Ruoan laadussa ei yhtä suurta eroa ole, vaikka Perhossa keskimääräistä useammin toki annoksen joutuu keittiöön palauttamaan.
Koska Suomessa palveluyhteiskunta on vasta alkutekijöissään, suuri osa ravintoloiden asiakkaista tavoittelee ravintolassa edelleen täyttä vatsaa, eikä osaa arvostaa hyvää palvelua. Paras tapa kiittää on tietysti tipin jättäminen. Tyypillisesti tipit jaetaan sali- ja keittiöhenkilökunnan kesken, joten tippi toimii kiitoksena myös hyvästä ruoasta.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Salutorget
Ravintola Salutorget on toiminut nyt pari vuotta Kauppatorin laidalla Brofeltin talon upeissa tiloissa. Kahvilan puolella on mukava terassi, ja itse ravintola sijaitsee talon 1800-luvun arvokkuutta huokuvassa sydämessä. Turistiystävällisesti se on auki seitsemänä päivänä viikossa, sunnuntaisin tosin vain brunssin ajan.
Salutorget mainostaa brunssiaan lapsiystävälliseksi, ja nimenomaan perhejuhliin ravintola hyvin sopiikin. Alle 4-vuotiaille brunssi on ilmainen, ja lastenvaunujen kanssa Salutorgetiin on helppo tulla. Juhlava miljöö, laadukas ruoka ja hyvä palvelu takaavat sen, että myös vanhemmat ja isovanhemmat viihtyvät. Alku- ja jälkiruoat noudetaan seisovasta pöydästä, pääruoka tarjoillaan pöytiin.
30 euron brunssi ei ole mitenkään edullinen, mutta juhlatilaisuuksiin se sopii loistavasti. Valitettavasti kuitenkin äitienpäivänä ja vappuna brunssin hinta nousee vielä noin 15 euroa. Niinä päivinä tosin ei yksikään Helsingin ravintola taida hinta-laatusuhteellaan loistaa.
Salutorget mainostaa brunssiaan lapsiystävälliseksi, ja nimenomaan perhejuhliin ravintola hyvin sopiikin. Alle 4-vuotiaille brunssi on ilmainen, ja lastenvaunujen kanssa Salutorgetiin on helppo tulla. Juhlava miljöö, laadukas ruoka ja hyvä palvelu takaavat sen, että myös vanhemmat ja isovanhemmat viihtyvät. Alku- ja jälkiruoat noudetaan seisovasta pöydästä, pääruoka tarjoillaan pöytiin.
30 euron brunssi ei ole mitenkään edullinen, mutta juhlatilaisuuksiin se sopii loistavasti. Valitettavasti kuitenkin äitienpäivänä ja vappuna brunssin hinta nousee vielä noin 15 euroa. Niinä päivinä tosin ei yksikään Helsingin ravintola taida hinta-laatusuhteellaan loistaa.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Bar Teos
Töölöstä löytyy Villettan lisäksi muitakin sydämellisen nukkavieruja arkiravintoloita, joissa voi hetken kuvitella olevansa ulkomailla. Jos Italian sijaan kaipaa Espanjaa, kannattaa kokeilla Bar Teosta.
Tapaspaikka sopii hyvin suurelle kaveriporukalle rentoon illanviettoon: listalta on helppo koota kullekin sopivan kokoinen ateria tai isompi kokoelma jaettavaksi. Tapakset maksavat alle kolme euroa, ja 12 cl talon viiniä irtoaa 2,50 eurolla. Kunnianhimosta keittiötä ei voi syyttää; listaa ei juuri vaihdeta. Tapakset ovat ihan hyviä, palvelu on enimmäkseen sujuvaa, ja ravintolatila on mukava. Tärkeintä on kuitenkin leppoisuus ja hyvä seura.
Tapaspaikka sopii hyvin suurelle kaveriporukalle rentoon illanviettoon: listalta on helppo koota kullekin sopivan kokoinen ateria tai isompi kokoelma jaettavaksi. Tapakset maksavat alle kolme euroa, ja 12 cl talon viiniä irtoaa 2,50 eurolla. Kunnianhimosta keittiötä ei voi syyttää; listaa ei juuri vaihdeta. Tapakset ovat ihan hyviä, palvelu on enimmäkseen sujuvaa, ja ravintolatila on mukava. Tärkeintä on kuitenkin leppoisuus ja hyvä seura.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Villetta
Taannoin eräs ravintoloitsija harmitteli, miten tasokasta ravintolaa on vaikea mieltää suomalaiseksi. Jos jotakin paikkaa kehutaan, sanotaan, että se on kuin ulkomailla.
Tasokkaita, nimenomaan suomalaisia ravintoloita meillä kyllä riittää, joten niitä on turha pitää enää ulkomaanihmeinä. Sen sijaan ulkomailta Suomeen voisi tuoda enemmänkin ravintoloita, jotka ovat edullisia arkipaikkoja, joihin mennään syömään perheen kanssa tai kaveriporukalla. Tällaiset ravintolat ovat omistajiensa näköisiä, henkilökunta on ammattitaidostaan ylpeä, ruoka on edullista mutta hyvää, ja tunnelma on lämmin ja rento.
Ruusulankadun Villetta on juuri tällainen paikka. Rahoja ei ole laitettu puitteisiin, mutta tunnelma on silti kotoisa ja mukava. Vaikka ravintola on niin syrjässä, että sinne tuskin kukaan eksyy tai poikkeaa hetken mielijohteesta, viikonloppuisin pöytää on vaikea saada ilman varausta. Palvelu on monikielistä teatteria. Pizzat ovat hyviä, ja niissä on kunnolla täytteitä. Ja jos jollakulla sattuu olemaan syntymäpäivä, koko ravintola tietenkin onnittelee laulamalla, suomeksi tai italiaksi.
Tasokkaita, nimenomaan suomalaisia ravintoloita meillä kyllä riittää, joten niitä on turha pitää enää ulkomaanihmeinä. Sen sijaan ulkomailta Suomeen voisi tuoda enemmänkin ravintoloita, jotka ovat edullisia arkipaikkoja, joihin mennään syömään perheen kanssa tai kaveriporukalla. Tällaiset ravintolat ovat omistajiensa näköisiä, henkilökunta on ammattitaidostaan ylpeä, ruoka on edullista mutta hyvää, ja tunnelma on lämmin ja rento.
Ruusulankadun Villetta on juuri tällainen paikka. Rahoja ei ole laitettu puitteisiin, mutta tunnelma on silti kotoisa ja mukava. Vaikka ravintola on niin syrjässä, että sinne tuskin kukaan eksyy tai poikkeaa hetken mielijohteesta, viikonloppuisin pöytää on vaikea saada ilman varausta. Palvelu on monikielistä teatteria. Pizzat ovat hyviä, ja niissä on kunnolla täytteitä. Ja jos jollakulla sattuu olemaan syntymäpäivä, koko ravintola tietenkin onnittelee laulamalla, suomeksi tai italiaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
