Ask

Ravintola Ask on saanut viime aikoina arvostettuja palkintoja. Ensin Suomen gastronomien seura valitsi sen vuoden 2014 ravintolaksi, ja sen jälkeen napsahti Michelin-tähti.

Kuuma luomu- ja lähiruokatrendi on yhä tervetullut, ovathan suomalaiset perinteiset raaka-aineet nousseet uuteen arvostukseen. Ask vie kuitenkin teeman askeleen liian pitkälle, sillä välillä nauriit ja kuusenkerkät tuntuvat olevan annosten pääasia, maun ja kokonaisuuden kustannuksella.

Ask on erinomainen ravintola, joka erottuu kaltaistensa joukosta. Palvelu on hyvää ja hinta kohtuullinen. Viinivalinnat olivat monien ruokien kohdalla suorastaan loistavia. Erittäin korkeaksi kivunneita odotuksia ravintola ei kuitenkaan lunastanut, sillä yksikään ruokalaji ei ollut täyden kympin suoritus.

Emo

Ravintola Emo ilmoittaa, ettei se ole bistro vaan food bar. Tunnelma on kuitenkin kaukana Emon lupaamasta vanhan ajan baaritunnelmasta, ja miljöö on Helsingin ravintoloista niin tuttu skandinaavisen pelkistetty. Emon erinomainen ruoka kuitenkin häivyttää pettymyksen miljöön osalta.

Emon ruokalista on sopivan tiivis, ja kahden hengen seuruekin saa maistella lähes koko listan läpi valitsemalla 4-5 ruokalajin menun. Annokset ovat erinomaisia, kauniita ja maukkaita, mutta hieman pieniä. Erityisen onnistuneita olivat pääruokien liemet, joissa maut olivat upean tiiviitä ja silti herkkiä. Syykin paljastui illan mittaan, kun keittiöstä salin puolelle poikkesi aiemmin Mechessä keittänyt Miki Kurkela.

Palvelu Emossa on ystävällisen rentoa, jopa tuttavallista. Sekin tuntuu olevan trendi, jonka lanseerasi onnistuneesti ravintola Kolo pari vuotta sitten. Nyt enää kaivattaisiin niitä todellisia gastropubeja ja food bareja, joissa kokonaisuus olisi rennon välitön.

Tres Bones

Baarin ja ruokaravintolan yhdistäminen ei ole aivan yksinkertaista, mutta Lost and Foundin paikalle Annankadulle syyskuussa avatussa Tres Bonesissa siinä on onnistuttu. Baarin puolelta ruokasaliin siirryttäessä tunnelma muuttuu sopivasti rauhallisemmaksi ja äänitaso laskee, vaikka tiloja erottaa vain kapea eteinen.

Myös Tres Bonesin ruoka on hyvää. Ravintola ei halua vihkiytyä mihinkään tiettyyn linjaan, ja linjattomuus toimii, kun lista on sopivan tiivis ja selkeä. Erityisen hyvä hinta-laatusuhde oli baarilistalta löytyvissä lankuissa. Sekä liha- että kalalankku olivat runsaita, kekseliäitä ja maukkaita alkuruokina.

Tres Bones kompastuu siihen, mihin suurin osa muistakin Helsingin hyvistä ravintoloista: palveluun. Vasta avatussa ravintolassa pieni viive ja hapuilu on toki ymmärrettävää, mutta henkilökunta ei selvästi ollut kovin perillä ruuista tai viineistä. Huipennukseksi asiakas komennettiin ulos pankkiautomaatille, kun ravintolan maksupääte ei toiminut.

Pastis

Suuren suosion saaneen ravintola Murun omistajien uusi paikka Pastis on ollut täynnä alusta asti, ja pöytää on vaikea saada edes arki-illaksi ennen puolta yhdeksää. Murun ylistys on paikoitellen jo liioiteltua, mutta menestysravintoloitsijoiden uusi paikka on kokeilemisen arvoinen.

Pastis tarjoaa ranskalaistyyppistä bistroruokaa. Vaikka se on liian siisti ja hiljainen verrattuna ranskalaisiin esikuviinsa, Pastis on kuitenkin onnistunut luomaan varsin aidon oloista tunnelmaa. Ruokalista on ronski ja annokset runsaita, palvelu on ripeää ja asiantuntevaa. Päivän kolmen ruokalajin suositusmenu maksaa noin 40 euroa, listalta poimittuna muutaman euron enemmän. Ruoka on sopivassa suhteessa klassista ja kekseliästä, juomasuositukset osuvia.

Vaikka hyviä bistrohenkisiä paikkoja on Helsingissä jo runsaasti, Pastis onnistuu erottumaan hauskan ranskalaisella tunnelmallaan.

Krog Madame

Kampissa sijaitsevaan Marttojen taloon aukesi helmikuussa monipuolinen ravintola: Krog Madame on ainakin baari, kahvila ja bistro, ja siellä on tarjolla karaokea ja cocktaileja sekä välimerellistä ruokaa. Onneksi Krog Madamen eri toiminnot eivät kuitenkaan ole samassa tilassa, joten bistro sopii hyvin myös rauhalliseen illanviettoon.

Krog Madamen tapasvalikoima kuuluu alkuruokana kaikkiin annoksiin ja maksaa pääruoaksi syötynä 15 euroa. Edulliselle hinnalle löytyy kuitenkin pätevä syy: lähes kaikki tapakset ovat pääosin purkkitavaraa. Tämä on tapaslautasilla yleinen ongelma, eikä tilannetta voi pelastaa lisäämällä pari itse tehtyä salaattia purkkiherkkujen joukkoon.

Pääruoaksi nautittu entrecôte oli hyvin kypsennetty, mutta suositellut lisäkkeet eivät sopineet kokonaisuuteen. Sama ongelma oli jättikatkaravuissa, sillä lisäkkeeksi tarjoiltu valkoinen patonki ei toiminut aasialaisten makujen kanssa. Jälkiruoaksi valitut letut olivat pettymykseksi kylmiä ja crema catalana todella makea. Palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja aktiivista.

Hieman huolellisemmin laaditulla ruokalistalla Krog Madame voisi yltää hyväksi seurusteluravintolaksi. Pienempi valikoima pidemmälle valmistettuja tapaksia ja enemmän kokonaisuutena mietityt pääruoat auttaisivat jo paljon. Ja syövätkö libanonilaiset lettunsa tosiaan kylminä?