Briossi

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana raakapakastepulla on valloittanut Suomen. Ensin menivät huoltoasemat, sitten kahvilat ja lopulta kodit. Pullan leipominen itse herättää jo ihmetystä, ja monelle uunituore vehnänen tarkoittaakin enää vastapaistettuja Fazerin teksaspullia. Laskiaisen aikaan pullakulttuurin rapistuminen on erityisen surullista. Monta päivää säilyvät, pakatut marketin laskiaispullat eivät maistu juuri miltään, ja moni kahvilakin sortuu laskiaispullissa tehotuotantoon; koko päivän pullia ei voi täyttää aamulla, sillä ne kuivuvat nopeasti kylmävitriinissä.

Suomalaiset ovat itse aktiivisesti turmelleet ruokakulttuuriaan, sillä kotimaan perinteiset leivät ja leivonnaiset voittavat mitkä tahansa Etelä-Euroopan ihmeet. Mutta kun suomalaiselle leipä on nykyään muhkusämpylöitä tai ruispuikuloita muovipussissa ja pulla pakastealtaan taikinakikkareita, ei ole ihme, että kaikenlaiset panettonet valtaavat kahvipöydät. Leipominen ei ole vaikeaa, eikä mikään voita vastaleivottua pullaa, jossa on kunnon sitko.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella pullan alennustila ei ole ehtinyt yhtä pitkälle ABC-ketjun leviämisestä huolimatta. Onneksi Helsingistäkin vielä löytyy paikkoja, joissa laskiaispulla on sitä mitä pitääkin. Kahvila-konditoria Briossissa leivotaan paikan päällä, ja tuoreita herkkuja on tarjolla koko päivän. Hyvän pullan tärkein salaisuus on sitko, ja se on Briossin leipurilla hallussa. Pulla on siis kuohkean pehmeää, ja myös täytteet laskiaispullassa olivat kohdallaan. Briossissa parasta ovat juuri leivät ja leivonnaiset. Myös paikan aamiainen on hyvä ja riittoisa.

Hoshito

Mäkelänkadulle syksyllä 2011 avattu Hoshito tuo hyvän lisän Helsingin japanilaisten ravintoloiden tarjontaan. Hoshito ei ole sushiravintola, vaan se tarjoaa viiden ruokalajin vaihtuvan illallismenun, josta voi toki valita lyhyemmänkin version. Mitään syytä siihen ei kuitenkaan ole, sillä viisi ruokalajia maksaa vain 36 euroa.

Misokeitto kampasimpukoiden kera oli mainio aloitus kylmänä talvipäivänä. Sen jälkeen tarjoiltu sashimi loisti tuoreudellaan, ja menun salaatti yllätti hienolla yhdistelmällä rapuja ja ranskalaista juustoa. Pääruokavaihtoehtoja oli muutama, ja molemmat valitut höyrytetyt kalat olivat jälleen erinomaisen tuoreita ja kypsyydeltään täydellisiä.

Pienessä ravintolassa paikalla oli vain yksi tarjoilija ja kokki, jotka molemmat huomioivat asiakkaat hyvin. Koko ravintola on ison huoneen kokoinen, joten ruoat myös valmistetaan samassa tilassa. Hoshito on auki vain illallisaikaan, ja pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Ravintolalla ei ainakaan toistaiseksi ole A-oikeuksia, mutta olut ja tee ovatkin parhaat ruokajuomat japanilaiselle illalliselle.

Timbaali

Etanaravintola Timbaali on ilahduttanut Porvoossa ruokailijoita jo yli kymmenen vuotta. Ravintola toimii Raatihuoneentorin laidalla viehättävässä puutalossa, jossa on myös tunnelmallinen terassi.

Ruokalista on kattava, ja etanattomia vaihtoehtoja on riittävästi. Alkuruokavalintana valkosipulietanat oli ehkä hieman tylsä, mutta onnistunut. Valkosipulivoissa oli riittävästi yrttejä ja valkosipulia, mutta suolaa olisi saanut olla reilummin. Suolattomuus on tyypillisin ongelma valkosipulietanoissa, mutta onneksi korjattavissa pöydässä. Leipä oli liian kevyesti paistettua ja jotain tuttua raakapakastetta, mutta maullaan valkosipulietanat toki peittävät helposti niin leivän kuin valitun juomankin. Pääruoat olivat mainioita eikä laskukaan säikäyttänyt.

Pariksi päiväksi Porvoossa riittää hyvin herkuteltavaa kohtuulliseen hintaan. Hyviä ravintoloita on muutama, ja lisäksi idylliset kahvilat tarjoavat omia leivonnaisiaan. Timbaali kannattaa ehdottomasti ottaa matkaohjelmaan, kun vierailee Porvoossa.

Haikon kartano

Haikon kartanon ravintolassa tunnelma on juhlava. Runsas sisustus, valkoiset liinat ja katelautaset sopivat hienosti kartanomiljööseen. Myös palvelu on huoliteltua ja ystävällistä, mutta ruoka ei valitettavasti yllä samalle tasolle. Pääruoan helmikana oli kuivaa, ja hirvenfileen kanssa tarjoillut lisäkkeet olivat maultaan liian sekavia. Alku- ja jälkiruoat olivat sentään onnistuneempia, mutta eivät hintansa arvoisia. Haikon kartanon keittiössä osaaminen ei selvästi yllä ruokalistan vaatimalle tasolle.

Kolo

Kesällä Fredrikinkadulla aloittanut ravintola Kolo on jälleen erinomainen osoitus nuorten ravintola-alan yrittäjien osaamisesta. Pieni, noin 25-paikkainen ravintola tuntuu keränneen pelkkää kiitosta maistuvasta ruoastaan, rennosta palvelustaan sekä edullisista hinnoistaan.

Keittiön tervehdyksestä lähtien annokset olivat loistavia. Blinien kanssa tarjoiltu muikunmäti oli ensiluokkaista, ja sitä oli riittävästi. Vihersimpukoiden Rockefeller-kuorrutus oli erinomainen, ja pääruoissa taso vain parani. Erityisesti kotimainen hirven ulkofile ilahdutti listalla ja hurmasi lautasella. Tarjoilijan suosittelemat juomat täydensivät hienosti annoksia. Menun ainoa epätäydellisyys löytyi crème brûléestä, joka olisi hyytynyt vähemmälläkin kananmunalla. Tarte Tatin sen sijaan oli mainio jälkiruoka.

Kolon ruokalista vaihtuu viikoittain, ja kotimaisia herkkuja on hienosti tarjolla. Kolmen ruokalajin menun saa vapaasti valita päivän vaihtoehdoista 45 euron hintaan. Toistaiseksi ravintola Kolo on pitänyt melko matalaa profiilia, ja pöydän on saanut parin viikon päähän jopa lauantaille. Sana erinomaisesta ravintolasta leviää nopeasti, joten alkuvuodelle varauksia on jo paljon. Kolon herkkuja voi käydä testaamassa kuitenkin myös lounaalla, joka on erinomainen ja kohtuuhintainen.