Luomo

Luomoa on hehkutettu paljon, joten odotukset olivat korkealla. Moitittavaa saakin hakea. Alkuun jouduimme hieman odottamaan palvelua, mutta seitsemältä pöydän oli varannut tietysti moni muukin.

Heti aperitiivista alkaen Luomo yllätti positiivisesti. Kelvollisia ehdotuksia alkoholittomiksi aperitiiveiksi ravintoloilla on harvoin, mutta Luomossa appelsiinimehu oli tuorepuristettua.

Kyytönjuusto pinjansiemenillä oli erinomainen aloitus, joskin juustoa olisi saanut olla enemmän suhteessa lisäkkeisiin. Toiseksi alkuruuaksi tarjoiltu Merenpohjaksi nimetty annos sen sijaan oli täysosuma. Annoksen asettelu todella toi mieleen merenpohjan ja liemeksi kaadettu merivesi täydensi vaikutelman. Maut olivat aivan yhtä kohdallaan kuin ulkonäkökin. Täydellisesti paistetut kampasimpukat, pehmeä mustekala sekä oivaltavat lisäkkeet olivat kaikkea sitä, mitä Luomolta odottikin. Yllätyksellisyys ja laatu säilyivät koko aterian ajan. Kekseliäät leivät sekä huolella valitut viinit täydensivät hienosti annoksia.

Menujen hinnat ovat Luomon vajaan vuoden pituisen historian aikana nousseet jo reilusti, mutta ravintola oli tammikuisena iltana edelleen täysi. Vaikka kahden hengen seitsemän ruokalajin illallinen jaetulla viinipaketilla syö kukkaroon aimo loven, on hinta-laatusuhde yhä kohdallaan. Laskulle ilmestyvät yllättävät summat vedestä ja kahvin kanssa tarjoilluista petits foursista ovat nykyään Helsingin finedining-paikoissa valitettavan yleisiä. Luomo ei onneksi sortunut siihen.

Erikoisilla raaka-aineyhdistelmillä kikkailu on vaativa laji, jonka Luomon keittiö todella hallitsee. Michelin-tähti lienee jo tulossa.