Raikas ja kekseliäs tuskin kuuluvat kenenkään sanavalintoihin Helsingin aasialaisia ravintoloita kuvaillessa. Kiinaan ja Kaakkois-Aasiaan suuntautuneiden ruokamatkojen jälkeen Helsingin tarjonta tuntuu pelkästään masentavalta. Poikkeuksena on vajaa vuosi sitten Taidehalliin avattu Farang.
Farangin maistelumenussa maisteltavaa tosiaan riittää. Tulinen, makea, suolainen ja hapan leikittelivät kauniisti kootuissa annoksissa. Aterian onnistunein annos, rapeaa possua palmusokerilla höystettynä, oli possua parhaimmillaan: rasvaista lihaa mureaksi kypsennettynä ja rapealla pinnalla kruunattuna. Yllättävämpiä makuja sen sijaan löytyi muun muassa vasikasta, joka tarjoiltiin hot and sour –salaatin kera.
Juomavalintaa tuli pariin kertaan harmiteltua, sillä vaikka suositeltu valkoviini toimi aterian kanssa kohtuullisesti, olisi olut ollut osuvampi valinta monelle ruoalle. Olut on tietysti myös ruokailijalle edullisempi vaihtoehto. Ehkäpä juuri siksi kaikki menun juomasuositukset olivat viinejä.
Tiistai-iltana ravintola oli täysi, mikä toi Taidehallin hieman kolkkoon tilaan tunnelmaa. Palvelu oli ystävällistä, ja henkilökunta opasti erikoisempien ruokien kanssa. Hyvä lisä palveluun olisi lautasten vaihtaminen ainakin kerran pitkän menun aikana, vaikkei makujen sekoittuminen aasialaisessa keittiössä kauhistus olekaan.
Eat Helsinki -oppaalla kahdeksan ruokalajin maistelumenun saa 50 eurolla, ja oluen valitseminen ruokajuomaksi tuo huippuluokan illallisen varsin sopuisaan hintaan. Helsinkiin mahtuisi varmasti lisää laadukkaita aasialaisia. Ihmetyttää vain, miksi hyvän aasialaisen ravintolan taustalle vaadittiin kaksi suomalaista kokkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen samaa mieltä Farangin erinomaisuudesta. Se oli parhaita ravintolakokemuksia pitkään aikaan. Ravintolan oma Farang-olut oli mainio kyytipoika.
VastaaPoistaKoska ravintolalla on niin moni asia hallussa, muutamat heikkoudet herättävät huomiota. Ammattitaitoinen saliväki osaa jakaa työnsä niin, että palvelu hoituu saumattomasti, vaikka pöytää hoitaisi useampi tarjoilija. Farangissa joitakin asioita kysyttiin pariin kolmeen kertaan. Oli hassua toistella, että kiitos, minua palvellaan jo.
Lisäksi isohkot maisteluannokset kannettiin pöytään niin rivakkaan tahtiin, että osa ehti jäähtyä. Koska pöydässä ei ollut tilaa ylimääräisille astioille, tästä tuli myös hoputuksen tuntu.
Pienessä salissa ei ollut kolkkoudesta tietoakaan, mutta siellä täällä roikkuvat paneeliverhot vaikuttivat tarkoituksettomilta. Tila oli jo muutenkin tarpeeksi tunnelmallinen, ja verhot rajasivat hankalasti kulkureittejä.