Keliaakikon asema ravintola-asiakkaana on viimeisen kymmenen vuoden aikana parantunut: useimmilta ruokalistoilta löytyy jo tieto annosten gluteenittomuudesta. Jostain syystä edulliset ketjuravintolat ovat tässä asiakaslähtöisempiä kuin fine dining -ruokalat. Tietenkään asiakas ei voi olla varma siitä, käsitelläänkö hänen annostaan samoilla välineillä kuin gluteenipitoisia raaka-aineita, eikä aina edes siitä, voiko lupaukseen gluteenittomuudesta luottaa.
Ravintola Primulassa keliaakikon saama palvelu vastasi yleistä tasoa. Gluteenittomat annokset oli helppo nähdä ruokalistalta, mutta samaan perheyritykseen leipomon kanssa kuuluva ravintola tarjoili keliaakikolle perusankeaa mikrossa sulatettua pakasteleipää.
Valtavirtalistalta valittu ruoka oli hyvää muttei erinomaista. Esimerkiksi risotto oli maukasta muttei valuvaa ja pannacotta ei ollut liian liivatteista, mutta mansikkakastikkeeseen olisi kesän korvilla kaivannut tuoreutta ja raikkautta. Palvelun taso oli tämän kanssa linjassa: se oli kyllä ripeähköä ja perusystävällistä, mutta katsekontaktia tarjoilijaan ei juuri saanut.
Primulan vahvuuksia ovat viihtyisä tunnelma ja arkinen monipuolisuus: sinne voi mennä baariin, brunssille, lounaalle ja illalliselle.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
torstai 10. kesäkuuta 2010
Farang
Raikas ja kekseliäs tuskin kuuluvat kenenkään sanavalintoihin Helsingin aasialaisia ravintoloita kuvaillessa. Kiinaan ja Kaakkois-Aasiaan suuntautuneiden ruokamatkojen jälkeen Helsingin tarjonta tuntuu pelkästään masentavalta. Poikkeuksena on vajaa vuosi sitten Taidehalliin avattu Farang.
Farangin maistelumenussa maisteltavaa tosiaan riittää. Tulinen, makea, suolainen ja hapan leikittelivät kauniisti kootuissa annoksissa. Aterian onnistunein annos, rapeaa possua palmusokerilla höystettynä, oli possua parhaimmillaan: rasvaista lihaa mureaksi kypsennettynä ja rapealla pinnalla kruunattuna. Yllättävämpiä makuja sen sijaan löytyi muun muassa vasikasta, joka tarjoiltiin hot and sour –salaatin kera.
Juomavalintaa tuli pariin kertaan harmiteltua, sillä vaikka suositeltu valkoviini toimi aterian kanssa kohtuullisesti, olisi olut ollut osuvampi valinta monelle ruoalle. Olut on tietysti myös ruokailijalle edullisempi vaihtoehto. Ehkäpä juuri siksi kaikki menun juomasuositukset olivat viinejä.
Tiistai-iltana ravintola oli täysi, mikä toi Taidehallin hieman kolkkoon tilaan tunnelmaa. Palvelu oli ystävällistä, ja henkilökunta opasti erikoisempien ruokien kanssa. Hyvä lisä palveluun olisi lautasten vaihtaminen ainakin kerran pitkän menun aikana, vaikkei makujen sekoittuminen aasialaisessa keittiössä kauhistus olekaan.
Eat Helsinki -oppaalla kahdeksan ruokalajin maistelumenun saa 50 eurolla, ja oluen valitseminen ruokajuomaksi tuo huippuluokan illallisen varsin sopuisaan hintaan. Helsinkiin mahtuisi varmasti lisää laadukkaita aasialaisia. Ihmetyttää vain, miksi hyvän aasialaisen ravintolan taustalle vaadittiin kaksi suomalaista kokkia.
Farangin maistelumenussa maisteltavaa tosiaan riittää. Tulinen, makea, suolainen ja hapan leikittelivät kauniisti kootuissa annoksissa. Aterian onnistunein annos, rapeaa possua palmusokerilla höystettynä, oli possua parhaimmillaan: rasvaista lihaa mureaksi kypsennettynä ja rapealla pinnalla kruunattuna. Yllättävämpiä makuja sen sijaan löytyi muun muassa vasikasta, joka tarjoiltiin hot and sour –salaatin kera.
Juomavalintaa tuli pariin kertaan harmiteltua, sillä vaikka suositeltu valkoviini toimi aterian kanssa kohtuullisesti, olisi olut ollut osuvampi valinta monelle ruoalle. Olut on tietysti myös ruokailijalle edullisempi vaihtoehto. Ehkäpä juuri siksi kaikki menun juomasuositukset olivat viinejä.
Tiistai-iltana ravintola oli täysi, mikä toi Taidehallin hieman kolkkoon tilaan tunnelmaa. Palvelu oli ystävällistä, ja henkilökunta opasti erikoisempien ruokien kanssa. Hyvä lisä palveluun olisi lautasten vaihtaminen ainakin kerran pitkän menun aikana, vaikkei makujen sekoittuminen aasialaisessa keittiössä kauhistus olekaan.
Eat Helsinki -oppaalla kahdeksan ruokalajin maistelumenun saa 50 eurolla, ja oluen valitseminen ruokajuomaksi tuo huippuluokan illallisen varsin sopuisaan hintaan. Helsinkiin mahtuisi varmasti lisää laadukkaita aasialaisia. Ihmetyttää vain, miksi hyvän aasialaisen ravintolan taustalle vaadittiin kaksi suomalaista kokkia.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Regatta
Merimelojien majan edustalla nököttävä Regatta on Helsingin sympaattisin kahvila. Pihalle leviävä kahvila ei turhia hienostele, vaan myydyimmät tuotteet lienevät kahvi ja korvapuusti. Tyhjän tilan kammoa poteva sisätila on täynnä kodikasta rojua lattiasta kattoon, ja sama huolettoman hyväntuulinen tunnelma jatkuu myös tuvan ulkopuolella. Pihalla on esimerkiksi nuotiopaikka makkaranpaistoa varten.
Hyvää puustia ja mökkitunnelmaa merkittävämpi viihtyvyystekijä on kuitenkin paikan ainutlaatuinen reiluus. Santsikupista asiakas tienaa viisi senttiä, ja ilman käteistä paikalle eksyneet saavat pullakahvinsa velaksi. Regatassa on oivallettu jotain olennaista: muodikasta sisustusta tärkeämpää on aito asiakaspalvelu ja hyvä tunnelma.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Nolla
Nollassa on yritystä. Se on ensisijaisesti baari, mutta siellä on tarjolla myös lounas sekä bistrohenkinen ruokalista iltaisin. Viikonloppuisin Nollassa on klubi-iltoja ja lauantaisin brunssi. Konsepti henkii ideointia ja yritteliäisyyttä, mitä Helsingin ravintolaelämä kovasti kaipaa.
Pari kertaa Nollassa kokeiltu brunssi ei ole aivan vakuuttanut, vaikka hinta onkin kohtuullinen. Yleisvaikutelma paikasta on kuitenkin ollut miellyttävä, ja siksi se tuntui sopivalta valinnalta arki-illan afterworkiin. Ruokalistaa laadittaessa innovatiivisuus on kuitenkin unohtunut kokonaan, sillä listalta löytyivät tutut caesar-salaatit ja kermaiset lohikeitot. Mutta koska Nolla on ennen kaikkea baari, ruokalistan olemassaolo oli positiivinen yllätys. Listalta valittu raikas kana-avocadosalaatti maistui, joskin leipää olisi salaatin kylkeen kaivannut.
Nolla ei jää pelkäksi yritykseksi, sillä kohta kolme vuotta toiminut ravintola tuntuu saaneen vakiintuneen asiakaskunnan. Lisäksi keskeinen sijainti takaa, että Nolla on usein täynnä. Vaikka mitään kovin omaperäistä paikka ei tarjoa, on se keskustan baarien joukossa varteenotettavimpia vaihtoehtoja iltana kuin iltana.
Pari kertaa Nollassa kokeiltu brunssi ei ole aivan vakuuttanut, vaikka hinta onkin kohtuullinen. Yleisvaikutelma paikasta on kuitenkin ollut miellyttävä, ja siksi se tuntui sopivalta valinnalta arki-illan afterworkiin. Ruokalistaa laadittaessa innovatiivisuus on kuitenkin unohtunut kokonaan, sillä listalta löytyivät tutut caesar-salaatit ja kermaiset lohikeitot. Mutta koska Nolla on ennen kaikkea baari, ruokalistan olemassaolo oli positiivinen yllätys. Listalta valittu raikas kana-avocadosalaatti maistui, joskin leipää olisi salaatin kylkeen kaivannut.
Nolla ei jää pelkäksi yritykseksi, sillä kohta kolme vuotta toiminut ravintola tuntuu saaneen vakiintuneen asiakaskunnan. Lisäksi keskeinen sijainti takaa, että Nolla on usein täynnä. Vaikka mitään kovin omaperäistä paikka ei tarjoa, on se keskustan baarien joukossa varteenotettavimpia vaihtoehtoja iltana kuin iltana.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Sinisen huvilan kahvila
Espressokulttuuri on tasaisesti vallannut sijaa Helsingin kahvilamaailmassa, mutta perinteisellä suodatinkahvilla ja korvapuusteilla voi edelleen yltää kahviloiden eliittiin. Siitä erinomainen esimerkki on Töölönlahden rannalla sijaitseva Sinisen huvilan kahvila.
Maalaisromantiikkaa huokuva seesteinen tunnelma ja poikkeuksellisen upea maisema Töölönlahden yli nostavat Sinisen huvilan kahvilan Helsingin kiinnostavimmaksi kesäkahvilaksi. Mutta Sinisen huvilan kahvila ei ratsasta pelkällä sijainnillaan. Raakapakastepulliin kyllästyneelle paikka tarjoaa ihania tuoreita oman keittiön pullia ja herkullisia marjamehuja. Myös kahvilan aukioloajat ovat erinomaiset, sillä kesäisin herkuista voi nauttia joka päivä säävarauksella klo 8-22.
Aurinkoisena lauantaina kahvilassa oli mukavasti tilaa, eikä siihen voi olla syynä muu kuin kahvilan hieman syrjäinen sijainti. Helsingistä ei löydy upeampaa paikkaa nautiskella hellepäivästä kuin Töölönlahden kallioilla vaahteroiden varjossa.
Maalaisromantiikkaa huokuva seesteinen tunnelma ja poikkeuksellisen upea maisema Töölönlahden yli nostavat Sinisen huvilan kahvilan Helsingin kiinnostavimmaksi kesäkahvilaksi. Mutta Sinisen huvilan kahvila ei ratsasta pelkällä sijainnillaan. Raakapakastepulliin kyllästyneelle paikka tarjoaa ihania tuoreita oman keittiön pullia ja herkullisia marjamehuja. Myös kahvilan aukioloajat ovat erinomaiset, sillä kesäisin herkuista voi nauttia joka päivä säävarauksella klo 8-22.
Aurinkoisena lauantaina kahvilassa oli mukavasti tilaa, eikä siihen voi olla syynä muu kuin kahvilan hieman syrjäinen sijainti. Helsingistä ei löydy upeampaa paikkaa nautiskella hellepäivästä kuin Töölönlahden kallioilla vaahteroiden varjossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)