Kuningatar Saba

Helsingin kaupunginosien joukossa Töölö profiloituu edelleen varsin mummovaltaisena kolkkana. Töölön ravintolakarttaa kuvaavat ehkä parhaiten Eliten ja Lehtovaaran tapaiset klassikkopaikat, eivätkä uusimmat muotivirtaukset kovin nopeasti Töölöön asti yllä. Siksi yllätys oli suuri, kun Helsinkiin kaivattu etiopialainen ravintola avasi ovensa Kallion tai Punavuoren sijaan juuri Etu-Töölössä.

Kuningatar Saba on tekijöidensä pitkäaikainen haave; ruokapuolesta vastaava etiopialaisrouva kertoi suunnitelleensa omaa ravintolaa jo kymmenen vuotta. Sopiva kiinteistö löytyi lopulta Mechelininkadun ja Arkadiankadun kulmasta, ja pienillä muutoksilla entinen baari on muutettu viihtyisäksi ja miellyttävästi afrikkalaisuutta henkiväksi ruokaravintolaksi.

Ruokalistalla on sopivasti vaihtoehtoja ja kasvissyöjillekin on mukavasti valinnanvaraa. Erityisesti paikan shiro eli kikherneistä keitetty muhennos oli erinomaista, ja myös liharuoat maistuivat. Ruoka syödään sormin hapanta indsera-leipää apuna käyttäen. Parhaimmillaan etiopialainen ruoka on suurella yhteisvadilla, jolloin koko seurue pääsee maistamaan erilaisia makuja. Anniskeluoikeudet eivät vielä avajaispäiväksi olleet ehtineet, mutta ainakin olutta pitäisi pikapuoliin olla saatavilla ruokajuomaksi.

Avajaispäivänä paikan suosio yllätti omistajatkin ja ruokaa joutui odottamaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä henkilökunta kertoi ruuhkasta saman tien ja palvelu oli muutenkin erittäin huomioivaa ja ystävällistä. Jälleen näkyi pienyrittäjän vahvuus ravintola-alalla, sillä koko henkilökuntaa tuntui aidosti kiinnostavan asiakkaiden tyytyväisyys. Ravintola on herättänyt kiinnostusta, sillä ainakin ensimmäiseksi viikoksi varauksia on jo paljon. Toivottavasti alun into kantaa ja vastaavia paikkoja avataan myös muualle Helsinkiin.

Gottland Deli & Cafe

Pihlajatielle Meilahteen avattu Gottland Deli & Cafe on jälleen mainio esimerkki ravintola-alan pienyrittäjien erinomaisuudesta. Kahvilan yksinkertainen valikoima koostuu ihanista kotileivonnaisista, lähinnä sämpylöistä ja pullista. Kaiken kruunaavat ajoittain myynnissä olevat karjalanpiirakat: niiden kaltaista herkkua on Helsingistä vaikea löytää.

Tuotteet leivotaan luomujauhoista, joita on kahvilassa myös myynnissä. Palvelu on juuri niin sydämellistä kuin vain pienyrittäjä voi tarjota. Myös aukioloajat ilahduttavat, sillä tuoreita herkkuja saa myös sunnuntaisin.

Briossi

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana raakapakastepulla on valloittanut Suomen. Ensin menivät huoltoasemat, sitten kahvilat ja lopulta kodit. Pullan leipominen itse herättää jo ihmetystä, ja monelle uunituore vehnänen tarkoittaakin enää vastapaistettuja Fazerin teksaspullia. Laskiaisen aikaan pullakulttuurin rapistuminen on erityisen surullista. Monta päivää säilyvät, pakatut marketin laskiaispullat eivät maistu juuri miltään, ja moni kahvilakin sortuu laskiaispullissa tehotuotantoon; koko päivän pullia ei voi täyttää aamulla, sillä ne kuivuvat nopeasti kylmävitriinissä.

Suomalaiset ovat itse aktiivisesti turmelleet ruokakulttuuriaan, sillä kotimaan perinteiset leivät ja leivonnaiset voittavat mitkä tahansa Etelä-Euroopan ihmeet. Mutta kun suomalaiselle leipä on nykyään muhkusämpylöitä tai ruispuikuloita muovipussissa ja pulla pakastealtaan taikinakikkareita, ei ole ihme, että kaikenlaiset panettonet valtaavat kahvipöydät. Leipominen ei ole vaikeaa, eikä mikään voita vastaleivottua pullaa, jossa on kunnon sitko.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella pullan alennustila ei ole ehtinyt yhtä pitkälle ABC-ketjun leviämisestä huolimatta. Onneksi Helsingistäkin vielä löytyy paikkoja, joissa laskiaispulla on sitä mitä pitääkin. Kahvila-konditoria Briossissa leivotaan paikan päällä, ja tuoreita herkkuja on tarjolla koko päivän. Hyvän pullan tärkein salaisuus on sitko, ja se on Briossin leipurilla hallussa. Pulla on siis kuohkean pehmeää, ja myös täytteet laskiaispullassa olivat kohdallaan. Briossissa parasta ovat juuri leivät ja leivonnaiset. Myös paikan aamiainen on hyvä ja riittoisa.

Hoshito

Mäkelänkadulle syksyllä 2011 avattu Hoshito tuo hyvän lisän Helsingin japanilaisten ravintoloiden tarjontaan. Hoshito ei ole sushiravintola, vaan se tarjoaa viiden ruokalajin vaihtuvan illallismenun, josta voi toki valita lyhyemmänkin version. Mitään syytä siihen ei kuitenkaan ole, sillä viisi ruokalajia maksaa vain 36 euroa.

Misokeitto kampasimpukoiden kera oli mainio aloitus kylmänä talvipäivänä. Sen jälkeen tarjoiltu sashimi loisti tuoreudellaan, ja menun salaatti yllätti hienolla yhdistelmällä rapuja ja ranskalaista juustoa. Pääruokavaihtoehtoja oli muutama, ja molemmat valitut höyrytetyt kalat olivat jälleen erinomaisen tuoreita ja kypsyydeltään täydellisiä.

Pienessä ravintolassa paikalla oli vain yksi tarjoilija ja kokki, jotka molemmat huomioivat asiakkaat hyvin. Koko ravintola on ison huoneen kokoinen, joten ruoat myös valmistetaan samassa tilassa. Hoshito on auki vain illallisaikaan, ja pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Ravintolalla ei ainakaan toistaiseksi ole A-oikeuksia, mutta olut ja tee ovatkin parhaat ruokajuomat japanilaiselle illalliselle.

Timbaali

Etanaravintola Timbaali on ilahduttanut Porvoossa ruokailijoita jo yli kymmenen vuotta. Ravintola toimii Raatihuoneentorin laidalla viehättävässä puutalossa, jossa on myös tunnelmallinen terassi.

Ruokalista on kattava, ja etanattomia vaihtoehtoja on riittävästi. Alkuruokavalintana valkosipulietanat oli ehkä hieman tylsä, mutta onnistunut. Valkosipulivoissa oli riittävästi yrttejä ja valkosipulia, mutta suolaa olisi saanut olla reilummin. Suolattomuus on tyypillisin ongelma valkosipulietanoissa, mutta onneksi korjattavissa pöydässä. Leipä oli liian kevyesti paistettua ja jotain tuttua raakapakastetta, mutta maullaan valkosipulietanat toki peittävät helposti niin leivän kuin valitun juomankin. Pääruoat olivat mainioita eikä laskukaan säikäyttänyt.

Pariksi päiväksi Porvoossa riittää hyvin herkuteltavaa kohtuulliseen hintaan. Hyviä ravintoloita on muutama, ja lisäksi idylliset kahvilat tarjoavat omia leivonnaisiaan. Timbaali kannattaa ehdottomasti ottaa matkaohjelmaan, kun vierailee Porvoossa.