Twisted

Helsingin ravintolamaailma mukautuu hienosti taloussuhdanteisiin. Taantuman mukana tulivat ensin bistrot ja nyt laadukas pikaruoka. Siitä erinomainen esimerkki on aasialaistyylistä katuruokaa tarjoava Twisted. Pieni ravintola Etu-Töölössä jää helposti ohikulkijaltakin huomaamatta, mutta silti paikka oli jo ennen kuutta arki-iltana täynnä. Moni haki ruokaa myös mukaan.

Ruokalista on tietysti lyhyt. Ensikertalaisen kannattaa ottaa 22 euron hintainen kombo ja seuralaisen mussaman curry, jolloin kahden hengen seurue saa maisteltua koko ruokalistan läpi. Ruoka on maukasta ja hauskaa, palvelu ystävällistä.

Koska ravintolaan ei voi tehdä pöytävarausta, ongelmaksi muodostuu helposti pöydän saatavuus. Siksi olisi hyvä, jos muutkin uskaltaisivat perustaa samantyylisiä paikkoja lähelle. Silloin nälän yllättäessä voisi luottaa siihen, ettei Twistedin sijaan päätyisi McDonaldsiin.

Sushi wagocoro

Runeberginkatua ei Töölössä tarvitse kulkea monta korttelia, jos sushinälkä yllättää. Gyoshai ja Tokyo 55 ovat vastikään saaneet seurakseen Umeshun toisen ravintolan sekä japanilaisen pariskunnan perustaman Sushi wagocoron.

Wagocoro keskittyy myymään sushia mukaan ja on auki vain kuuteen asti illalla. Hinnat ovat keskitasoa, mutta laatu erinomainen, ainakin ensimmäisen kokeilun perusteella. Kala on tuoretta ja raikasta, riisi sopivan sileää ja tahmeaa, eikä annosta joudu kauaa odottamaan. Erityisesti grillattu lohi ja makrilli olivat loistavia. Edullisimmin sushiannoksen saanee kuitenkin edelleen mukaan Tokyo 55:stä, sillä take away -sushit myydään siellä 20 prosentin alennuksella listahinnasta.

Hopia

Kahvila-konditoria Hopia on aito vanhan ajan kahvila. Perinteiset leivonnaiset hurmaavat: pehmeän sitkoista pullaa, karjalanpiirakoita ja ohueen taikinakuoreen leivottuja suolaisia piirakoita. Myös puolittainen pöytiintarjoilu on mukava lisä.

Aukioloajat rajoittavat asiakaskunnan pitkälti eläkeläisiin ja lähikortteleissä työskenteleviin, sillä Hopia on auki vain arkisin kahdeksasta viiteen. Kesälomallakin Hopia on juhannuksesta aina heinäkuun loppuun. Alkukesän kahvilana se on kuitenkin mainio, sillä Pohjoiselle Hesperiankadulle paistaa mukavasti aurinko ja siksi ulkona voi istua viileämmälläkin säällä.

Kuningatar Saba

Helsingin kaupunginosien joukossa Töölö profiloituu edelleen varsin mummovaltaisena kolkkana. Töölön ravintolakarttaa kuvaavat ehkä parhaiten Eliten ja Lehtovaaran tapaiset klassikkopaikat, eivätkä uusimmat muotivirtaukset kovin nopeasti Töölöön asti yllä. Siksi yllätys oli suuri, kun Helsinkiin kaivattu etiopialainen ravintola avasi ovensa Kallion tai Punavuoren sijaan juuri Etu-Töölössä.

Kuningatar Saba on tekijöidensä pitkäaikainen haave; ruokapuolesta vastaava etiopialaisrouva kertoi suunnitelleensa omaa ravintolaa jo kymmenen vuotta. Sopiva kiinteistö löytyi lopulta Mechelininkadun ja Arkadiankadun kulmasta, ja pienillä muutoksilla entinen baari on muutettu viihtyisäksi ja miellyttävästi afrikkalaisuutta henkiväksi ruokaravintolaksi.

Ruokalistalla on sopivasti vaihtoehtoja ja kasvissyöjillekin on mukavasti valinnanvaraa. Erityisesti paikan shiro eli kikherneistä keitetty muhennos oli erinomaista, ja myös liharuoat maistuivat. Ruoka syödään sormin hapanta indsera-leipää apuna käyttäen. Parhaimmillaan etiopialainen ruoka on suurella yhteisvadilla, jolloin koko seurue pääsee maistamaan erilaisia makuja. Anniskeluoikeudet eivät vielä avajaispäiväksi olleet ehtineet, mutta ainakin olutta pitäisi pikapuoliin olla saatavilla ruokajuomaksi.

Avajaispäivänä paikan suosio yllätti omistajatkin ja ruokaa joutui odottamaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä henkilökunta kertoi ruuhkasta saman tien ja palvelu oli muutenkin erittäin huomioivaa ja ystävällistä. Jälleen näkyi pienyrittäjän vahvuus ravintola-alalla, sillä koko henkilökuntaa tuntui aidosti kiinnostavan asiakkaiden tyytyväisyys. Ravintola on herättänyt kiinnostusta, sillä ainakin ensimmäiseksi viikoksi varauksia on jo paljon. Toivottavasti alun into kantaa ja vastaavia paikkoja avataan myös muualle Helsinkiin.

Perho

Ravintolakoulu Perhon opetusravintolassa on lähes aina käynnissä teemaviikot. Huhtikussa tarjolla on olutta ja makkaraa, toukokuussa on luvassa parsaa ja äyriäisiä.

Talon olut, Perhon rohkea, on kelpo ale. Se valittiin aperitiiviksi, sillä itse makkaroiden kanssa suositusolut oli peruslager. Talon makkarat olivat maukkaita mutta turhan vähärasvaisia. Kermassa muhennetut perunat toimivat kuitenkin hyvänä lisäkkeenä, samoin hapankaali.

Opetusravintolassa huomaa sen valtavan eron, joka tarjoilijaopiskelijan ja kokeneen, osaavan tarjoilijan välillä on. Ruoan laadussa ei yhtä suurta eroa ole, vaikka Perhossa keskimääräistä useammin toki annoksen joutuu keittiöön palauttamaan.

Koska Suomessa palveluyhteiskunta on vasta alkutekijöissään, suuri osa ravintoloiden asiakkaista tavoittelee ravintolassa edelleen täyttä vatsaa, eikä osaa arvostaa hyvää palvelua. Paras tapa kiittää on tietysti tipin jättäminen. Tyypillisesti tipit jaetaan sali- ja keittiöhenkilökunnan kesken, joten tippi toimii kiitoksena myös hyvästä ruoasta.

Bar Teos

Töölöstä löytyy Villettan lisäksi muitakin sydämellisen nukkavieruja arkiravintoloita, joissa voi hetken kuvitella olevansa ulkomailla. Jos Italian sijaan kaipaa Espanjaa, kannattaa kokeilla Bar Teosta.

Tapaspaikka sopii hyvin suurelle kaveriporukalle rentoon illanviettoon: listalta on helppo koota kullekin sopivan kokoinen ateria tai isompi kokoelma jaettavaksi. Tapakset maksavat alle kolme euroa, ja 12 cl talon viiniä irtoaa 2,50 eurolla. Kunnianhimosta keittiötä ei voi syyttää; listaa ei juuri vaihdeta. Tapakset ovat ihan hyviä, palvelu on enimmäkseen sujuvaa, ja ravintolatila on mukava. Tärkeintä on kuitenkin leppoisuus ja hyvä seura.

Villetta

Taannoin eräs ravintoloitsija harmitteli, miten tasokasta ravintolaa on vaikea mieltää suomalaiseksi. Jos jotakin paikkaa kehutaan, sanotaan, että se on kuin ulkomailla.

Tasokkaita, nimenomaan suomalaisia ravintoloita meillä kyllä riittää, joten niitä on turha pitää enää ulkomaanihmeinä. Sen sijaan ulkomailta Suomeen voisi tuoda enemmänkin ravintoloita, jotka ovat edullisia arkipaikkoja, joihin mennään syömään perheen kanssa tai kaveriporukalla. Tällaiset ravintolat ovat omistajiensa näköisiä, henkilökunta on ammattitaidostaan ylpeä, ruoka on edullista mutta hyvää, ja tunnelma on lämmin ja rento.

Ruusulankadun Villetta on juuri tällainen paikka. Rahoja ei ole laitettu puitteisiin, mutta tunnelma on silti kotoisa ja mukava. Vaikka ravintola on niin syrjässä, että sinne tuskin kukaan eksyy tai poikkeaa hetken mielijohteesta, viikonloppuisin pöytää on vaikea saada ilman varausta. Palvelu on monikielistä teatteria. Pizzat ovat hyviä, ja niissä on kunnolla täytteitä. Ja jos jollakulla sattuu olemaan syntymäpäivä, koko ravintola tietenkin onnittelee laulamalla, suomeksi tai italiaksi.

Crustum

Kahviloiden valikoiman samanlaistuminen on toivottavasti tullut tiensä päähän. Viime vuosina samat pullat ja sämpylät ovat kummitelleet huoltoasemilla, hotellien aamiaisilla ja valitettavasti myös monessa mukavassa kahvilassa.

Saksalaista leipäkulttuuria Helsinkiin tuova Crustum on suosiostaan päätellen osunut oikeaan luomalla selvästi oman valikoiman tuoreita leipiä ja makeita leivonnaisia Viiskulmassa sijaitsevaan kahvilaansa. Herkut leivotaan Espoossa, ja toinen myymälä, jossa on valitettavasti vain muutama asiakaspaikka, avattiin syksyllä Töölöön.

Crustumin aamiainen kuuluu ehdottomasti kaupungin parhaimmistoon. Buffetin valikoima ei ehkä ole monipuolisin, mutta tuotteet ovat laadukkaita. Arkena aamiaisbuffetin hinta on 8,50 euroa. Viikonloppuaamiaisen 14 euron hinnasta huolimatta pöytää joutuu yleensä jonottamaan. Aamuvirkkujen iloksi Pursimiehenkadun kahvila avaa ovensa arkisin jo seitsemältä, viikonloppuisinkin kahdeksalta.

Ateljé Finne

Kolmisen vuotta Arkadiankadulla toiminut Ateljé Finne on monin tavoin tunnistettava paikka. Salihenkilökunnan runko tuntuu pysyneen samana koko ravintolan eliniän, entisen ateljeen tunnelma on hienosti esillä ja myös annoksissa on vahva oma tyyli. Vain illallisaikaan auki oleva ravintola on sen verran suosittu, että pöytä kannattaa varata hyvissä ajoin.

Ytimekäs menu tarjoaa perinteitä ja kekseliäisyyttä sopivassa suhteessa. Lokakuiselta ruokalistalta poimittu simpukkapata oli onnistunut alkuruoka kylmillä syyssäillä. Sen sijaan ylikypsä palvikinkku oli ulkonäöltään jo liian karu, vaikka maut olivatkin kohdallaan. Finnen huippuja ovat mainiot kasvisruoat sekä pitkään kypsytetyt liharuoat. Jos possunkylkirulla löytyy listalta, sitä ei kannata ohittaa. Myös lakritsipaahtovanukas on paikan klassikko hyvästä syystä.

Kolmen ruokalajin menu maksaa Finnessä 39 euroa ja maistuu taatusti. Finnen sisarravintola Kuurna tarjoaa vastaavaa laatua Kruununhaassa.

Tanskalainen Voileipä oy

Töölö on hieno paikka tehdä aikamatkoja. Ketjukahvilat ja -ravintolat eivät ole ujuttaneet lonkeroitaan kaikille Töölön sivukaduille, ja arkipäiväinen kävelyretki paljastaa monta perinteikästä paikkaa. Muiden muassa kahvila-konditoria Hopia tarjoaa aitoja karjalanpiirakoita sekä mummolan makuisia pullia, ja ravintolat Elite ja Kuu vaalivat perinteisiä annoksiaan.

Myös Tanskalainen Voileipä oy on hyvä esimerkki töölöläisistä perinteistä. Ravintolalla ei tietenkään ole internetsivuja, ja mihin niitä tarvittaisiinkaan? Ruokalista on ollut sama vuosikymmenet, joten asiakkaat osaavat kyllä tilata suosikkivoileipänsä soittamalla hieman etukäteen tuttuun lankanumeroon. Turhaa kikkailua on syytä voileivissä välttää, sillä kaikki tietävät, että paahtopaistivoileipä on aina parempi kuin pastrami-rucolawrap.

Tanskalainen Voileipä oy:n sisustus kertoo veikeästi paikan historiasta, mutta koska asiakaspuoli on vain muutaman neliön kokoinen, leivät on parempi ottaa mukaan. Voileivissä on runsaasti täytettä ja noin seitsemällä eurolla saa kevyen lounaan. Lohi-munakokkelileivän graavilohi oli tuoretta, sopivan suolaista ja pehmeää.

Töölön pienten kahviloiden huono puoli ovat aukioloajat. Keskustan ulkopuolella päivätöissä käyvä töölöläinen pääsee nauttimaan kaupunginosansa antimista lähinnä lomalla, sillä suuri osa paikoista sulkee ovensa jo viideltä iltapäivällä. Onneksi Tanskalainen Voileipä oy on auki myös lauantaisin, joten leivillä voi herkutella viikonloppuisinkin.

Tokyo 55

Sushipaikkoja tuntuu nousevan Helsinkiin jatkuvasti lisää. Silti torstaina päivällä oli vaikea saada samaksi illaksi pöytää. Tokyo 55:n kohdalla onnisti, mutta tyhjiä pöytiä ei sielläkään illalla ollut yhtään.

Tokyo 55 oli ilahduttavasti laskenut hintoja arvonlisäveron alennuksen myötä, ja hinta-laatusuhde oli ainakin tämän käynnin perusteella hyvä. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä sekä tarjoilijan suositukset onnistuneita. Alkuruoaksi nautitut sushit ja sashimit olivat hyvää perustasoa. Erityisesti listan erikoismakirullat maistuivat. Pääruokavalikoimasta poimitut marmorihärkä ja karitsan kyljys olivat mainioita annoksia. Kolmen käynnin perusteella arvioituna ruoka on tasalaatuista ja take away -palvelukin toimii kitkattomasti.

Tokyo 55 sopii sushin nautiskeluun suuremmallakin porukalla, sillä kellarin ravintolasali on varattu ryhmille. Ryhmille on tarjolla myös sushikursseja. Monipuolisen tarjonnan lisäksi Tokyo 55:n vahvuuksia Helsingin sushipaikkojen joukossa ovat hyvä palvelu ja hinta-laatusuhde.

Elite

Hyvän terassin löytäminen ei ole Helsingissä helppoa. Jos juoman lisäksi toivoo saavansa vielä kelvollista syötävää, käy vapaan pöydän löytäminen kesähelteillä haastavaksi. Parhaiden ravintoloiden metsästystä helpottaa yleensä suuntaaminen hieman keskustan ulkopuolelle, niin nytkin.

Pöytää Eliten terassilla piti hieman jonottaa, mutta terassi on sen verran suuri, että pöytiä vapautui kohtuulliseen tahtiin. Koko ruokalista on tarjolla terassilla, ja muutenkin tasoa pyritään selvästi pitämään yllä myös terassilla ruokailijoille. Talon kolmen ruokalajin suositusmenu maksoi tarjouksena vain 36 euroa ja oli varmasti sen arvoinen. Inkiväärikastike jättikatkarapusalaatissa oli hieno oivallus.

Vuonna 1938 nykyiselle paikalleen muuttanut Elite on pitänyt suosionsa yli vuosikymmenten. Ruokalistan runko rakentuu vorschmakin ja pippuripihvin kaltaisille klassikoille, eikä listan muuttuvissakaan annoksissa kovin suuriin yllätyksiin pyritä. Elite on hyvä, muttei mitenkään säväyttävä ravintola. Valinta osui siihen kuuman kesäpäivän iltana nimenomaan varjoisan terassin ansiosta.

Töölönranta

Ravintola Töölönrannan terassi kuuluu varmasti kaupungin parhaisiin, ainakin kun lämpötila lähentelee kolmeakymmentä astetta. Töölönlahden rannalla puiden katveessa on viihtyisää kuumallakin säällä, eikä maisemistakaan voi valittaa.

Töölönrannan lounaalla on ymmärretty tarjota sesonkiin sopivia ruokia. Kylmä gazpacho, kevyet pääruoat ja raikas jälkiruoka toimivat kesällä loistavasti. Palvelu oli hieman hidasta, mikä on lounaalla aina heikkous, mutta leppoisassa kesäsäässä asiakas antaa tavallista enemmän anteeksi.

Farang

Raikas ja kekseliäs tuskin kuuluvat kenenkään sanavalintoihin Helsingin aasialaisia ravintoloita kuvaillessa. Kiinaan ja Kaakkois-Aasiaan suuntautuneiden ruokamatkojen jälkeen Helsingin tarjonta tuntuu pelkästään masentavalta. Poikkeuksena on vajaa vuosi sitten Taidehalliin avattu Farang.

Farangin maistelumenussa maisteltavaa tosiaan riittää. Tulinen, makea, suolainen ja hapan leikittelivät kauniisti kootuissa annoksissa. Aterian onnistunein annos, rapeaa possua palmusokerilla höystettynä, oli possua parhaimmillaan: rasvaista lihaa mureaksi kypsennettynä ja rapealla pinnalla kruunattuna. Yllättävämpiä makuja sen sijaan löytyi muun muassa vasikasta, joka tarjoiltiin hot and sour –salaatin kera.

Juomavalintaa tuli pariin kertaan harmiteltua, sillä vaikka suositeltu valkoviini toimi aterian kanssa kohtuullisesti, olisi olut ollut osuvampi valinta monelle ruoalle. Olut on tietysti myös ruokailijalle edullisempi vaihtoehto. Ehkäpä juuri siksi kaikki menun juomasuositukset olivat viinejä.

Tiistai-iltana ravintola oli täysi, mikä toi Taidehallin hieman kolkkoon tilaan tunnelmaa. Palvelu oli ystävällistä, ja henkilökunta opasti erikoisempien ruokien kanssa. Hyvä lisä palveluun olisi lautasten vaihtaminen ainakin kerran pitkän menun aikana, vaikkei makujen sekoittuminen aasialaisessa keittiössä kauhistus olekaan.

Eat Helsinki -oppaalla kahdeksan ruokalajin maistelumenun saa 50 eurolla, ja oluen valitseminen ruokajuomaksi tuo huippuluokan illallisen varsin sopuisaan hintaan. Helsinkiin mahtuisi varmasti lisää laadukkaita aasialaisia. Ihmetyttää vain, miksi hyvän aasialaisen ravintolan taustalle vaadittiin kaksi suomalaista kokkia.

Regatta

Merimelojien majan edustalla nököttävä Regatta on Helsingin sympaattisin kahvila. Pihalle leviävä kahvila ei turhia hienostele, vaan myydyimmät tuotteet lienevät kahvi ja korvapuusti. Tyhjän tilan kammoa poteva sisätila on täynnä kodikasta rojua lattiasta kattoon, ja sama huolettoman hyväntuulinen tunnelma jatkuu myös tuvan ulkopuolella. Pihalla on esimerkiksi nuotiopaikka makkaranpaistoa varten. Hyvää puustia ja mökkitunnelmaa merkittävämpi viihtyvyystekijä on kuitenkin paikan ainutlaatuinen reiluus. Santsikupista asiakas tienaa viisi senttiä, ja ilman käteistä paikalle eksyneet saavat pullakahvinsa velaksi. Regatassa on oivallettu jotain olennaista: muodikasta sisustusta tärkeämpää on aito asiakaspalvelu ja hyvä tunnelma.

Mamma Rosa

Mamma Rosan tarjonta perustuu pihveille ja pizzoille. Konstailematon paikka on helppo valinta monenlaiselle nälkäiselle seurueelle.

Sesongin kunniaksi tilasimme valkoista parsaa hollandaise-kastikkeella sekä pihvit, joiden lisukkeena oli samaa tavaraa. Parsan viehätys on sen hennossa maussa, ja se onkin parasta yksinkertaisesti tarjoiltuna. Alkuruoan parsat olivat vettyneitä ja mauttomia ja kastike tunkkaista. Koska Mamma Rosan parsaviikot ovat monivuotinen perinne, voisi olettaa keittiöstä löytyvän taitoa niiden valmistamiseen. Pääruoan mehevän pihvin rinnalla parsan mausta ei erottanut juuri mitään. Pihvikin olisi tosin saanut levätä ennen tarjoilua.

Heikon alun korvasivat hyvät jälkiruoat ja viinit, erityisesti maukas jälkiruokaviini. Parsan sijaan olisikin kannattanut tilata alkuruoaksi valkosipulietanat – niissä ei voi epäonnistua.

Coma

Museokadulla sijaitsevan Coman valinnassa lounaspaikaksi painoi erityisesti vastapäinen Kaffecentralen, sillä mikään ei piristä kesken työpäivän niin kuin hyvä kahvi. Mutta ei valintaa tarvinnut muutenkaan harmitella. Coman lounasrisotto oli rakenteeltaan erinomaista: sopivan valuvaa ja riisissä oli vielä miellyttävästi puruvastusta. Maut olivat kohdallaan ja myös salaattipöytä ilahdutti.

Coma on usein täynnä, ja koska se on ahdas tyhjänäkin, lämpötila nousee helposti illallisaikaan varsin välimerelliseksi. Syy suosioon on toki hyvä ruoka, mutta ennen kaikkea edullinen hinta. Comasta selviää illallisaikaankin täydellä vatsalla ulos jopa alle 20 eurolla.

Manala

Manalassa moni asia miellyttää: ruoka on hyvää, hinta kohdallaan ja aukioloajat sopivat myös yösyöpöille. Mutta miksi muuten niin mukava ravintola sortuu niin epätasaiseen laatuun palvelussa? Joskus palvelu on hyvää ja ystävällistä, usein hieman ylimielistä ja välillä suorastaan töykeää. Manala ei valitettavasti ole Helsingin ainoa paikka, jossa asiakas saa jännittää, millä tuulella tarjoilija kulloinkin on.

KuuKuu

Etu-Töölössä sijaitsevan KuuKuun konseptia on alkuun vaikea hahmottaa. Ravintola koostuu ruokapuolesta kabinetteineen, baarista ja kesäterassista. Tarjolla on hyvä valikoima sekä oluita että viinejä ja ruokia lihapiirakasta kasvisravioleihin. Yllättävää kyllä, tämä jokaiselle jotain -konsepti toimii.

Ruokalista koostuu kestosuosikeista ja vaihtuvista annoksista. Pääruoat ovat reilun kokoisia ja juuri sitä mitä lista lupailee: selkeitä ja maukkaita annoksia suomalaiseen makuun. Tarjolla on myös monipuolinen valikoima pientä suolaista, ja siksi KuuKuu sopii erinomaisesti työpäivän jälkeiseen tapaamiseen. Ravintolaa ei kannata unohtaa myöskään illallispaikkaa etsiessä, sillä KuuKuun liitutaululta löytyy päivittäin vaihtuva, kohtuuhintainen kolmen ruokalajin menu.

KuuKuun keittiö on auki lounaasta puoleenyöhön. Jos kaupungilla kiertäessä kaipaa hyvää bistro-henkistä ruokaa ja tunnelmaa, kannattaa ottaa muutama askel Töölöön päin.

Aito

Eat Helsinki -ravintolaopas tarjoaa ahkerille ravintoloissa kävijöille pientä helpotusta rahan menoon. 32 euron arvoisella oppaalla saa kaksi pääruokaa yhden hinnalla kahdessatoista Helsingin laaturavintolassa.

Ensimmäinen vierailu Eat-oppaan kanssa suuntautui ravintola Aitoon Etu-Töölössä. Kesällä 2009 avattu ravintola tuntuu saavuttaneen jo laajan asiakaskunnan, joten pöytä kannattaa varata ajoissa ainakin viikonloppuiltoina. Aito täyttääkin kaikki hyvän kortteliravintolan vaatimukset: maukkaan kolmen ruokalajin menun saa alle 40 eurolla, viinejä on kattava valikoima myös laseittain, miljöö on viihtyisä ja palvelu ystävällistä.

Aidon konsepti on tarjota konstailematonta, kotimaisiin raaka-aineisiin luottavaa ruokaa, ja siinä ravintola on myös vahvimmillaan. Illan lipsahdus oli pääruokana tarjoiltu strutsi, jonka lisäkkeenä olleen tsatsikin valkosipuli peitti muut maut alleen. Muuten illan menu oli onnistunut, kauden raaka-aineita painottava selkeä kokonaisuus. Juuri niin kuin kortteliravintolassa kuuluukin.