Sky Ounasvaara

Rovaniemen valitsemisessa hiihtolomakohteeksi painoi erityisesti kaupungin kyljessä Ounasvaaralla sijaitseva laadukas ravintola Sky Ounasvaara. 80-lukua huokuvan hotellimiljöön antaa anteeksi jo ravintolan ikkunoista aukeavan maiseman takia, mutta hyvä ruoka ja välitön palvelu varmistavat nautinnollisen illallisen.

Sky Ounasvaaran menu poimii parhaita paloja pohjoisen ruoasta. Listalta löytyy kiinnostaviakin lappilaisuuksia, kuten poron kateenkorvaa. Poronfilee pääruokana on varsin hintava, mutta jokaiselle eurolle saa vastinetta. Liha on taitavasti kypsennetty ja niin mureaa ja maukasta kuin vain poro voi olla. Ihmetyttää, miksi tätä herkkua on tarjolla niin vähän muissa kuin turisteille suunnatuissa ravintoloissa.

Seuraavaakin lomakohdetta valitessani taidan kiinnittää erityistä huomiota paikan ravintolatarjontaan. Ainakin Ounasvaaralla hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

Demo

Demon nerokkuus piilee kekseliäissä mutta pelkistetyissä annoksissa. Vaniljalla ja chilillä maustettu rapukeitto oli erinomainen aloitus. Chilin sopiva puraisu toi särmää pehmeään keittoon. Poron sisäpaisti oli mureaa, ja mustatorvisienet sekä tähtianikseen vivahtava kastike täydensivät hienosti maukasta lihaa. Juustojen jälkeen aterian kruunasi suklaafondant, vaniljajäätelö ja vadelmamousse. Tuolla yhdistelmällä ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan.

Viinit täydensivät erinomaisesti ruokia, ja palvelu oli mutkattoman hyvää, kuten Demossa aina. Erikoisruokavaliot huomioitiin sujuvasti.

Luomo

Luomoa on hehkutettu paljon, joten odotukset olivat korkealla. Moitittavaa saakin hakea. Alkuun jouduimme hieman odottamaan palvelua, mutta seitsemältä pöydän oli varannut tietysti moni muukin.

Heti aperitiivista alkaen Luomo yllätti positiivisesti. Kelvollisia ehdotuksia alkoholittomiksi aperitiiveiksi ravintoloilla on harvoin, mutta Luomossa appelsiinimehu oli tuorepuristettua.

Kyytönjuusto pinjansiemenillä oli erinomainen aloitus, joskin juustoa olisi saanut olla enemmän suhteessa lisäkkeisiin. Toiseksi alkuruuaksi tarjoiltu Merenpohjaksi nimetty annos sen sijaan oli täysosuma. Annoksen asettelu todella toi mieleen merenpohjan ja liemeksi kaadettu merivesi täydensi vaikutelman. Maut olivat aivan yhtä kohdallaan kuin ulkonäkökin. Täydellisesti paistetut kampasimpukat, pehmeä mustekala sekä oivaltavat lisäkkeet olivat kaikkea sitä, mitä Luomolta odottikin. Yllätyksellisyys ja laatu säilyivät koko aterian ajan. Kekseliäät leivät sekä huolella valitut viinit täydensivät hienosti annoksia.

Menujen hinnat ovat Luomon vajaan vuoden pituisen historian aikana nousseet jo reilusti, mutta ravintola oli tammikuisena iltana edelleen täysi. Vaikka kahden hengen seitsemän ruokalajin illallinen jaetulla viinipaketilla syö kukkaroon aimo loven, on hinta-laatusuhde yhä kohdallaan. Laskulle ilmestyvät yllättävät summat vedestä ja kahvin kanssa tarjoilluista petits foursista ovat nykyään Helsingin finedining-paikoissa valitettavan yleisiä. Luomo ei onneksi sortunut siihen.

Erikoisilla raaka-aineyhdistelmillä kikkailu on vaativa laji, jonka Luomon keittiö todella hallitsee. Michelin-tähti lienee jo tulossa.