Perho

Opetusravintola Perhossa voi sattua kaikenlaista. Erityisesti palveluun kannattaa suhtautua huumorilla, sillä tarjoilijaharjoittelijoilla on usein vielä perusasioissakin opettelemista. Ei silti kannata arkailla palauttaa annosta keittiöön, jos se ei tyydytä.

Tällä käynnillä kaikki sujui kuitenkin jouhevasti. Meille osui ystävällinen ja osaavakin tarjoilija. Palvelu oli sujuvaa, eikä keittiössä tällä kertaa käräytetty blinejä, joten annokset tulivat pöytään nopeasti. Blinit olivat suorastaan erinomaisen rapeita ja riittävän rasvaisia. Siianmäti lisäkkeenä oli erittäin raikasta, ja suositeltu vehnäolut toimi mukavasti annoksen kanssa.

Blinikauden ensimmäinen visiitti oli siis erinomaisen onnistunut. Ravintola oli perjantai-iltana pullollaan muitakin herkuttelijoita. 15 euron hintainen blini on varsin edullinen, joten saatan hyvinkin pistäytyä nauttimassa toisenkin ennen blinikauden päättymistä.

Demo

Demon nerokkuus piilee kekseliäissä mutta pelkistetyissä annoksissa. Vaniljalla ja chilillä maustettu rapukeitto oli erinomainen aloitus. Chilin sopiva puraisu toi särmää pehmeään keittoon. Poron sisäpaisti oli mureaa, ja mustatorvisienet sekä tähtianikseen vivahtava kastike täydensivät hienosti maukasta lihaa. Juustojen jälkeen aterian kruunasi suklaafondant, vaniljajäätelö ja vadelmamousse. Tuolla yhdistelmällä ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan.

Viinit täydensivät erinomaisesti ruokia, ja palvelu oli mutkattoman hyvää, kuten Demossa aina. Erikoisruokavaliot huomioitiin sujuvasti.

Yume

Yumen lounassushi oli kohtuullista, mutta täydellinen raikkaus puuttui. Lounasannos oli rullapainotteinen, ja vähintäänkin riisi oli tainnut käydä jääkaapissa. Annoksen nigireissä oli turhaan painotettu tonnikalaa, se kun tuoreudessa harvoin voittaa lohen. Palvelu oli sujuvaa ja nopeaa, kuten lounaalla kuuluukin.

Norisushi kauppahallissa vie kuitenkin edelleen Helsingin parhaan lounassushin tittelin.

Texas

No, ei kai tästä voi syyttää kuin itseään. Kyllä ravintoloita vähänkin tuntevan pitäisi tietää, minkä riskin ottaa, kun astuu Texasin kaltaiseen paikkaan. Burgerit olivat sitä mitä odotinkin, mutta palvelu oli ala-arvoista. Tarjoilija piikitteli asiakkaitaan ja sen jälkeen laskutti ylimääräisistä juomista. Tai yritti laskuttaa ja jäi vielä riitelemään asiakkaiden kanssa asiasta. Ei ole ihme, että ravintola oli perjantai-iltana puolityhjä.

Yume

Olen pitkään ihmetellyt, miksi ravintolat eivät taistele tipattoman tammikuun tuomaa hiljaista kautta vastaan. Palace-ravintolat ilahduttivat tänä vuonna tammi–helmikuun after work -tarjouksella: 40 %:n alennus ruuasta klo 15.30–18 alkavalle pöytävaraukselle.

Yume oli tiistai-iltana puolillaan. Seurueemme keskittyi sushiin. Yumen listan makit ovat mukavan kekseliäitä ja siksi sushilistan parasta antia. Nigireissä ja sashimissä olisi ollut parantamisen varaa. Tonnikalan tuoreus oli Helsingin sushipaikkojen perustasoa. Yumen hinnoilla odottaisi enemmän.

Sushi oli hyvää, mutta ei missään tapauksessa täyden hintansa arvoista. Muhevan alennuksen saattelemana lähdimme ravintolasta kuitenkin hymyssä suin.