Suomi on ketjujen ja keskusliikkeiden maa. Kaksi suurinta kauppaketjua myy lähes 80 prosenttia maan päivittäistavaroista, ja S-ryhmä jyrää myös ravintola-alalla. Ketjuuntumisen seuraus on homogeenisuus: kaikista Suomen kaupungeista löytyy Rosso, Amarillo tai Sevilla, joista saa samaa laatua samassa ympäristössä samaan hintaan, aivan kuten Vaasan ruispaloja marketista. Espoo kuuluu ravintolatarjonnaltaan maakuntien tasolle, sillä ketjuliikkeet pois lukien kaupungin ravintolat ovat harvassa.
Tapiola Garden –hotellin Sevillassa on sentään mukava terassi kesälounaalle, mikä kauniilla säällä hieman pelastaa tylsää ruokalistaa. Tarjoilijan suosittelema tapaslautanen on annoksena harvinaisen epäonnistunut. Friteerattujen sipulin, ravunpyrstöjen ja perunan lisäksi annoksessa on chorizoa ja ilmakuivattua kinkkua, eivätkä kaksi melonin palaa riitä millään kompensoimaan annoksen rasvaisuutta.
Parin vuoden välein lienee kuitenkin hyvä käydä ketjuravintolassa varmentamassa se mielikuva, että hyvän ravintolan resepti on pieni joukko intohimoisesti asiaansa vihkiytyneitä ihmisiä omaa unelmaansa toteuttamassa. Niin syntyy ainutlaatuinen tunnelma ja ruoka, jollaista ei kotona saa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ehkä valtaosa suomalaisista vaan ei hae ravintoloista mitään yllätyksiä, vaan täyden vatsan
VastaaPoistaTotta. Vaikea tosin sanoa ovatko yllä mainitut ketjuravintolat todella syntyneet vastaamaan kysyntään, vai onko S-ryhmälla paikoitellen monopoliasema ravintola-alalla hotelliketjunsa kautta. Hyvä, täyttävä ja edullinen ruoka nimittäin voidaan yhdistää tyylikkäästi:
VastaaPoistahttp://aperitiivistaaveciin.blogspot.com/2010/03/kuukuu.html
http://aperitiivistaaveciin.blogspot.com/2010/03/manala.html
http://aperitiivistaaveciin.blogspot.com/2010/08/kilim.html
Tarjonnan homogeenisuus ei tietenkään Suomessa rajoitu vain ravintoloihin. Uudet asunnot tuntuvat olevan kaikki samasta muotista, ruokakaupat toimivat tiukkojen ketjusääntöjen alla, joka kuppilassa tarjottavista raakapakastepullista olen aiemminkin paasannut jne.