Turkulainen ravintola Herman löytyy usein kärkisijoilta, kun Helsingin ulkopuolisia ravintoloita pannaan paremmuusjärjestykseen.
Vaikka logossa edelleen kummittelee sana panimoravintola, ei omia oluita ole pantu enää sen jälkeen, kun panimomestari jäi eläkkeelle. Sen sijaan laadukas klassinen ruoka on edelleen Hermanin tunnusmerkki.
Ruokalistan runkona on useita perinteikkäitä annoksia, mutta tylsä se ei silti ole. Ranskalaisia klassikoita piristetään onnistuneesti pääosin skandinaavisilla vivahteilla. Sisustuksessa klassisuutta ei ole onnistuttu yhtä menestyksekkäästi ilmentämään, sillä se näyttää ennemmin hieman aikansa eläneeltä. Herman sijaitsee vanhassa purjetehtaassa Aurajoen rannassa, ja sitä tunnelmaa voisi sisustuksessa hyödyntää enemmän. Palvelu on sujuvaa ja hinta kohdallaan.
Turku ei ole hullumpi ravintolakaupunki, sillä Hermanin lisäksi kehuja ovat saaneet ainakin Mami, Sergio's ja Smör, joissa kaikissa voi herkutella myös omalla rahalla.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Rivoletto
Hyvän pizzan valmistaminen ei ole vaikeaa: ohut pohja, laadukkaat täytteet ja kuuma uuni riittävät. Siitä huolimatta Helsingin pizzatarjonnasta tuntuvat puuttuvan juuri tällaiset pizzat. Tarjolla on vain kahdeksan euron lättyjä kolhoissa kaakelikopeissa tai vähän paremmista raaka-aineista tehtyjä, jo enemmän pizzaa muistuttavia annoksia ravintolamaisemmissa ympäristöissä.
Ravintola Rivolin kyljessä toimiva trattoria Rivoletto tarjoaa niitä parempia pizzoja. Pohja on ohut ja rapea, muttei erityisen maukas. Täytteet ovat laadultaan kohtuullisia, mutta eivät huippuja. Esimerkiksi mozzarella ei ollut puhvelinmaidosta tehtyä. Suurin pettymys oli kuitenkin tomaattikastike, joka ei tuonut pizzaan täyteläisyyttä vaan maistui hieman pistävältä.
Rivoletton pizzat ovat kuitenkin hintansa arvoisia siksi, että 11 eurolla pizzansa saa nauttia ravintolassa pöytään tarjoiltuna. Palvelu tosin on suomalaiseen tapaan varsin vaihtelevaa, tyypillisimmin melko huonoa. Pizzan lisäksi Rivoletto tarjoaa kattavan listan italialaisista ravintoloista tuttuja annoksia. Ainakin viikonloppuisin paikka tuntuu olevan suosittu, mutta vaativan pizzanystävän nälkää se ei tyydytä.
Ravintola Rivolin kyljessä toimiva trattoria Rivoletto tarjoaa niitä parempia pizzoja. Pohja on ohut ja rapea, muttei erityisen maukas. Täytteet ovat laadultaan kohtuullisia, mutta eivät huippuja. Esimerkiksi mozzarella ei ollut puhvelinmaidosta tehtyä. Suurin pettymys oli kuitenkin tomaattikastike, joka ei tuonut pizzaan täyteläisyyttä vaan maistui hieman pistävältä.
Rivoletton pizzat ovat kuitenkin hintansa arvoisia siksi, että 11 eurolla pizzansa saa nauttia ravintolassa pöytään tarjoiltuna. Palvelu tosin on suomalaiseen tapaan varsin vaihtelevaa, tyypillisimmin melko huonoa. Pizzan lisäksi Rivoletto tarjoaa kattavan listan italialaisista ravintoloista tuttuja annoksia. Ainakin viikonloppuisin paikka tuntuu olevan suosittu, mutta vaativan pizzanystävän nälkää se ei tyydytä.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Ateljé Finne
Kolmisen vuotta Arkadiankadulla toiminut Ateljé Finne on monin tavoin tunnistettava paikka. Salihenkilökunnan runko tuntuu pysyneen samana koko ravintolan eliniän, entisen ateljeen tunnelma on hienosti esillä ja myös annoksissa on vahva oma tyyli. Vain illallisaikaan auki oleva ravintola on sen verran suosittu, että pöytä kannattaa varata hyvissä ajoin.
Ytimekäs menu tarjoaa perinteitä ja kekseliäisyyttä sopivassa suhteessa. Lokakuiselta ruokalistalta poimittu simpukkapata oli onnistunut alkuruoka kylmillä syyssäillä. Sen sijaan ylikypsä palvikinkku oli ulkonäöltään jo liian karu, vaikka maut olivatkin kohdallaan. Finnen huippuja ovat mainiot kasvisruoat sekä pitkään kypsytetyt liharuoat. Jos possunkylkirulla löytyy listalta, sitä ei kannata ohittaa. Myös lakritsipaahtovanukas on paikan klassikko hyvästä syystä.
Kolmen ruokalajin menu maksaa Finnessä 39 euroa ja maistuu taatusti. Finnen sisarravintola Kuurna tarjoaa vastaavaa laatua Kruununhaassa.
Ytimekäs menu tarjoaa perinteitä ja kekseliäisyyttä sopivassa suhteessa. Lokakuiselta ruokalistalta poimittu simpukkapata oli onnistunut alkuruoka kylmillä syyssäillä. Sen sijaan ylikypsä palvikinkku oli ulkonäöltään jo liian karu, vaikka maut olivatkin kohdallaan. Finnen huippuja ovat mainiot kasvisruoat sekä pitkään kypsytetyt liharuoat. Jos possunkylkirulla löytyy listalta, sitä ei kannata ohittaa. Myös lakritsipaahtovanukas on paikan klassikko hyvästä syystä.
Kolmen ruokalajin menu maksaa Finnessä 39 euroa ja maistuu taatusti. Finnen sisarravintola Kuurna tarjoaa vastaavaa laatua Kruununhaassa.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Tanskalainen Voileipä oy
Töölö on hieno paikka tehdä aikamatkoja. Ketjukahvilat ja -ravintolat eivät ole ujuttaneet lonkeroitaan kaikille Töölön sivukaduille, ja arkipäiväinen kävelyretki paljastaa monta perinteikästä paikkaa. Muiden muassa kahvila-konditoria Hopia tarjoaa aitoja karjalanpiirakoita sekä mummolan makuisia pullia, ja ravintolat Elite ja Kuu vaalivat perinteisiä annoksiaan.
Myös Tanskalainen Voileipä oy on hyvä esimerkki töölöläisistä perinteistä. Ravintolalla ei tietenkään ole internetsivuja, ja mihin niitä tarvittaisiinkaan? Ruokalista on ollut sama vuosikymmenet, joten asiakkaat osaavat kyllä tilata suosikkivoileipänsä soittamalla hieman etukäteen tuttuun lankanumeroon. Turhaa kikkailua on syytä voileivissä välttää, sillä kaikki tietävät, että paahtopaistivoileipä on aina parempi kuin pastrami-rucolawrap.
Tanskalainen Voileipä oy:n sisustus kertoo veikeästi paikan historiasta, mutta koska asiakaspuoli on vain muutaman neliön kokoinen, leivät on parempi ottaa mukaan. Voileivissä on runsaasti täytettä ja noin seitsemällä eurolla saa kevyen lounaan. Lohi-munakokkelileivän graavilohi oli tuoretta, sopivan suolaista ja pehmeää.
Töölön pienten kahviloiden huono puoli ovat aukioloajat. Keskustan ulkopuolella päivätöissä käyvä töölöläinen pääsee nauttimaan kaupunginosansa antimista lähinnä lomalla, sillä suuri osa paikoista sulkee ovensa jo viideltä iltapäivällä. Onneksi Tanskalainen Voileipä oy on auki myös lauantaisin, joten leivillä voi herkutella viikonloppuisinkin.
Myös Tanskalainen Voileipä oy on hyvä esimerkki töölöläisistä perinteistä. Ravintolalla ei tietenkään ole internetsivuja, ja mihin niitä tarvittaisiinkaan? Ruokalista on ollut sama vuosikymmenet, joten asiakkaat osaavat kyllä tilata suosikkivoileipänsä soittamalla hieman etukäteen tuttuun lankanumeroon. Turhaa kikkailua on syytä voileivissä välttää, sillä kaikki tietävät, että paahtopaistivoileipä on aina parempi kuin pastrami-rucolawrap.
Tanskalainen Voileipä oy:n sisustus kertoo veikeästi paikan historiasta, mutta koska asiakaspuoli on vain muutaman neliön kokoinen, leivät on parempi ottaa mukaan. Voileivissä on runsaasti täytettä ja noin seitsemällä eurolla saa kevyen lounaan. Lohi-munakokkelileivän graavilohi oli tuoretta, sopivan suolaista ja pehmeää.
Töölön pienten kahviloiden huono puoli ovat aukioloajat. Keskustan ulkopuolella päivätöissä käyvä töölöläinen pääsee nauttimaan kaupunginosansa antimista lähinnä lomalla, sillä suuri osa paikoista sulkee ovensa jo viideltä iltapäivällä. Onneksi Tanskalainen Voileipä oy on auki myös lauantaisin, joten leivillä voi herkutella viikonloppuisinkin.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
La Table
Keittiömestari Markus Aremo kyllästyi tarjoamaan ruokaa ihmisille, jotka eivät sitä arvosta, eli yritysten rahoilla syöville hienostelijoille, päätti sulkea Michelin-tähdellä tunnustetun finedining-ravintolansa Carman ja avata samalle paikalle Ludviginkadulle La Table -bistron.
La Table sai alkunsa kuvitteellisena provencelaisravintolana Jari Peltosen sarjakuvissa. Markus Aremon mukaantulo synnytti La Table -keittokirjan ja lopulta oikean ravintolan. Sarjakuva on edelleen mukana, nyt ravintolan sisustuksessa. Piirrokset elävöittävät muuten pelkistettyä miljöötä.
Bistro-tyyppinen ruoka on ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina Helsingissä, joten siinä trendissä Aremo ei ole mikään edelläkävijä. Pientä piristystä hän tarjoaa keskittymällä ranskalaiseen ruokaan, joka on tuntunut jääneen suomalaisen ja japanilaisen ruoan jalkoihin. Lisäksi Aremo lupaa tarjota kasvispainotteisia annoksia - ei kovin tyypillistä Suomessa. Kun yhdistetään erinomaiset kokemukset Carmasta herkulliseen uuteen konseptiin, ei La Tablelta voi odottaa vähempää kuin erinomaisuutta.
Ruokalista on houkuttelevan yksinkertainen ja tuo hienosti esiin parhaan ruokavuodenajan herkkuja. Aremon annoksissa hienostuneisuus ja ronskius yhdistyvät sulavasti. Kun hienot raaka-aineet ja täsmällinen valmistus synnyttävät pelkistettyä ruokaa, voi lopputulos olla samanaikaisesti aisteja hivelevä ja vatsan täyttävä kokonaisuus. Annoksista nousi erityisesti esiin pehmeän runsas kurpitsakeitto sekä mehevä ja rapea porsaankylki. Moitittavaa löytyi ainoastaan palvelusta, joka ei ollut erityisen asiantuntevaa, ystävällistä ja ripeää kuitenkin.
39 euroa kolmen ruokalajin menusta tämän tasoisessa ravintolassa on naurettavan vähän. Toivottavasti konsepti kantaa ja La Table saa seurakseen muita huippuunsa hiottuja oman rahan paikkoja.
La Table sai alkunsa kuvitteellisena provencelaisravintolana Jari Peltosen sarjakuvissa. Markus Aremon mukaantulo synnytti La Table -keittokirjan ja lopulta oikean ravintolan. Sarjakuva on edelleen mukana, nyt ravintolan sisustuksessa. Piirrokset elävöittävät muuten pelkistettyä miljöötä.
Bistro-tyyppinen ruoka on ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina Helsingissä, joten siinä trendissä Aremo ei ole mikään edelläkävijä. Pientä piristystä hän tarjoaa keskittymällä ranskalaiseen ruokaan, joka on tuntunut jääneen suomalaisen ja japanilaisen ruoan jalkoihin. Lisäksi Aremo lupaa tarjota kasvispainotteisia annoksia - ei kovin tyypillistä Suomessa. Kun yhdistetään erinomaiset kokemukset Carmasta herkulliseen uuteen konseptiin, ei La Tablelta voi odottaa vähempää kuin erinomaisuutta.
Ruokalista on houkuttelevan yksinkertainen ja tuo hienosti esiin parhaan ruokavuodenajan herkkuja. Aremon annoksissa hienostuneisuus ja ronskius yhdistyvät sulavasti. Kun hienot raaka-aineet ja täsmällinen valmistus synnyttävät pelkistettyä ruokaa, voi lopputulos olla samanaikaisesti aisteja hivelevä ja vatsan täyttävä kokonaisuus. Annoksista nousi erityisesti esiin pehmeän runsas kurpitsakeitto sekä mehevä ja rapea porsaankylki. Moitittavaa löytyi ainoastaan palvelusta, joka ei ollut erityisen asiantuntevaa, ystävällistä ja ripeää kuitenkin.
39 euroa kolmen ruokalajin menusta tämän tasoisessa ravintolassa on naurettavan vähän. Toivottavasti konsepti kantaa ja La Table saa seurakseen muita huippuunsa hiottuja oman rahan paikkoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)