Tympeän ja välinpitämättömän asiakaspalvelun ainut vaihtoehto ei ole asiakkaan nöyrä myötäily ja kestohymy. Tämän todistaa Fredrikinkadulla sijaitseva ravintola Muru. Murussa asiakkaista huolehditaan itsensä likoon laittaen, letkeästi ja mutkattomasti. Esimerkki todellisesta asiakaslähtöisyydestä on se, ettei vain suositella sopivaa viiniä, vaan myös maistatetaan laseittain myytävää viiniä koko pöytäseurueella.
Toinen tavallinen harha on se, että jokaiselle jotakin -ajattelu ja suuri vaihtoehtojen määrä olisivat asiakaslähtöisyyttä. Murussa luotetaan omaan makuun niin paljon, että ravintolassa myydään varsinaisesti vain päivän menuta. Sen lisäksi saatavilla on muutamia vakituisia annoksia, kuten bouillabaissea. Päivän menu luvataan valmistaa erityisruokavaliot huomioon ottaen. Tämä on erinomainen ratkaisu etenkin kaikkiruokaisille asiakkaille, joita ahdistaa pitkien ruokalistojen ääressä arpominen. Kuten tarjoilijamme huomautti, näin saadaan myös keittiön hävikit pysymään kurissa.
Ruokalistan karsiminen pakottaa keittiön pysyttelemään turvallisilla vesillä annossuunnittelussa. Harmillisinta tämä oli sinänsä hyvissä jälkiruoissa. Paahtovanukas ja suklaafondantti toimivat aina, mutta niillä on vaikea ylittää odotuksia.
Edulliseksi Murua ei voi kehua: kaksi ruokalajia kustantaa 33 euroa, kolme ruokalajia 44 euroa. Varma ruoka, hyvä tunnelma ja omaleimainen palvelu tekevät paikasta kuitenkin hintansa arvoisen.
tiistai 22. helmikuuta 2011
maanantai 21. helmikuuta 2011
Vinoteca del Piemonte
Tamperelaiset yksityiset ravintolat ovat tiivistäneet yhteistyötään viime lokakuussa perustetun Food is Art -yhdistyksen kautta. Nyt helmikuussa yhdistys organisoi ensimmäisen kerran Tampereen kulinaariviikot, joiden tarkoituksena on kehittää Tampereen ravintolakulttuuria ja houkutella asiakkaita kokeilemaan Tampereen korkealaatuista ravintolatarjontaa. Joukko laadukkaita ravintoloita tarjoaa helmikuun ajan kolmen ruokalajin menun 37 eurolla.
Sipulikirkon vieressä sijaiseva Vinoteca del Piemonte tarjoaa hyvää ruokaa rennossa ilmapiirissä. Illan ruoka maistui, mutta annoksissa ei ollut yhtään täysosumaa. Ehkä lähimmäksi pääsi talon tiramisu, joka keräsi kovasti kiitosta. Ainoa varsinainen virhe oli hieman liian kypsä pihvi. Suositusviinit toimivat annosten kanssa hyvin, vaikkei siinäkään täydellisyyteen ylletty. Piemonten kellarista vaihtoehtoja olisi löytynyt, sillä ravintola ylpeilee yli sadan viinin valikoimallaan.
Vaikka illan annosten suhteen jäi vielä petrattavaa, Piemonte ilahduttaa tunnelmallaan ja ideoinnillaan. Ravintola järjestää muun muassa viininmaisteluiltoja, joissa yhdistellään ruokaa ja viinejä. Toivottavasti ravintolayrittäjien aktiivisuus palkitaan ja tavallisesti hiljainen helmikuu saa piristystä kulinaariviikoista.
Sipulikirkon vieressä sijaiseva Vinoteca del Piemonte tarjoaa hyvää ruokaa rennossa ilmapiirissä. Illan ruoka maistui, mutta annoksissa ei ollut yhtään täysosumaa. Ehkä lähimmäksi pääsi talon tiramisu, joka keräsi kovasti kiitosta. Ainoa varsinainen virhe oli hieman liian kypsä pihvi. Suositusviinit toimivat annosten kanssa hyvin, vaikkei siinäkään täydellisyyteen ylletty. Piemonten kellarista vaihtoehtoja olisi löytynyt, sillä ravintola ylpeilee yli sadan viinin valikoimallaan.
Vaikka illan annosten suhteen jäi vielä petrattavaa, Piemonte ilahduttaa tunnelmallaan ja ideoinnillaan. Ravintola järjestää muun muassa viininmaisteluiltoja, joissa yhdistellään ruokaa ja viinejä. Toivottavasti ravintolayrittäjien aktiivisuus palkitaan ja tavallisesti hiljainen helmikuu saa piristystä kulinaariviikoista.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Lupolo
Ravintola Elviiran sulkeminen oli suuri menetys, olihan se ehdottomasti yksi Helsingin parhaista, joskin myös aliarvostetuimmista, ravintoloista. Ravintolaharrastajan tappio osoittautui kuitenkin luultua pienemmäksi, sillä samalla paikalla avasi ovensa saman tekijäkaartin gastropub Lupolo.
Lupolo on jopa Elviiraakin parempi ravintola siksi, että samasta kekseliäästä ja huolellisesti valmistetusta ruoasta voi nyt nauttia entistä edullisemmin. Annokset ovat pelkistetympiä, mutta yhtä herkullisia. Alkuruokavalikoima koostuu muutaman euron kipoista ja kupeista, toisin sanoen laadukkaista tapaksista. Pääruoat saa kaikki alle 20 eurolla, eikä tämän tasoisia jälkiruokia saa mistään näin edullisesti.
Lupolo edustaa maailmalla jo pitkään suosiota kasvattanutta rennon, laadukkaan ja perinteistä ravintolaruokaa edullisemman ruoan suuntausta, jota meillä Suomessa todella kaivataan. Lupoloon voi mennä vain oluelle tai syödä pitkän kaavan mukaan leppoisassa tunnelmassa. Nyt tarvitaan enää aktiviisuutta asiakaskunnalta, sillä tällaisten ravintoloiden menestyminen perustuu asiakasmäärien kasvuun. Sijainti Punavuorenkadulla on hieman syrjäinen, mutta toisaalta Lupolo on vain parin korttelin päässä Uudenmaankadulta, jossa ainakin Rafla ja Bar Tapasta tarjoavat yhtä lailla rentoa tunnelmaa. Ne häviävät kuitenkin selvästi laadussa Lupololle.
Lupolo on jopa Elviiraakin parempi ravintola siksi, että samasta kekseliäästä ja huolellisesti valmistetusta ruoasta voi nyt nauttia entistä edullisemmin. Annokset ovat pelkistetympiä, mutta yhtä herkullisia. Alkuruokavalikoima koostuu muutaman euron kipoista ja kupeista, toisin sanoen laadukkaista tapaksista. Pääruoat saa kaikki alle 20 eurolla, eikä tämän tasoisia jälkiruokia saa mistään näin edullisesti.
Lupolo edustaa maailmalla jo pitkään suosiota kasvattanutta rennon, laadukkaan ja perinteistä ravintolaruokaa edullisemman ruoan suuntausta, jota meillä Suomessa todella kaivataan. Lupoloon voi mennä vain oluelle tai syödä pitkän kaavan mukaan leppoisassa tunnelmassa. Nyt tarvitaan enää aktiviisuutta asiakaskunnalta, sillä tällaisten ravintoloiden menestyminen perustuu asiakasmäärien kasvuun. Sijainti Punavuorenkadulla on hieman syrjäinen, mutta toisaalta Lupolo on vain parin korttelin päässä Uudenmaankadulta, jossa ainakin Rafla ja Bar Tapasta tarjoavat yhtä lailla rentoa tunnelmaa. Ne häviävät kuitenkin selvästi laadussa Lupololle.
maanantai 24. tammikuuta 2011
The Sketch
Vaihtuvien näyttelyiden tuominen ravintolaan ei ole uusi idea. Helsingissä tämä on olennainen osa esimerkiksi Tornin Ateljee Barin ja Ysibaarin tunnelmaa. Harvoin teokset ovat kuitenkaan yhtä elävä osa ravintolatilaa kuin lontoolaisessa ravintola Sketchissä.
Edullisemmassa Gallery-salissa on vaihtuva videotaidenäyttely, joka peittää salin seinät puolesta välistä ylöspäin. James Lambertin tilaan rakentama Look and learn -teos oli niin yhtenäinen, että se teki tilan eläväksi kuitenkaan viemättä kaikkea huomiota tai olematta liian sekava.
Suomessa palvelun tasoa selitellään joskus henkilökunnan vähyydellä. Määrä ei kuitenkaan takaa laatua: Sketchissä neljään kastiin jaettu henkilökunta törmäili toisiinsa. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta ei organisoitua; kukaan ei tuntunut tietävän, mitä pöydässämme tapahtuu. Esimerkiksi ruoat tulivat pöytään ennen viiniä.
Ruoat olivat kuitenkin varsin kelvollisia. Hummeribisque oli erinomaista, mutta sen lisäkkeenä olevaa mitäänsanomatonta riisiä oli aivan liikaa. Kampasimpukat olivat suussasulavia. Erikseet tilattavat lisäkkeet eivät istuneet annosten hiottuihin kokonaisuuksiin. Erehdyimme tilaamaan niitä tarjoilijan suosituksesta.
Mielenkiintoinen miljöö ja enimmäkseen onnistuneet annokset kompensoivat epätasaista palvelua, joten noin 200 punnan lasku kahden hengen kolmen ruokalajin illallisesta viineineen ei tuntunut kohtuuttomalta.
Edullisemmassa Gallery-salissa on vaihtuva videotaidenäyttely, joka peittää salin seinät puolesta välistä ylöspäin. James Lambertin tilaan rakentama Look and learn -teos oli niin yhtenäinen, että se teki tilan eläväksi kuitenkaan viemättä kaikkea huomiota tai olematta liian sekava.
Suomessa palvelun tasoa selitellään joskus henkilökunnan vähyydellä. Määrä ei kuitenkaan takaa laatua: Sketchissä neljään kastiin jaettu henkilökunta törmäili toisiinsa. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta ei organisoitua; kukaan ei tuntunut tietävän, mitä pöydässämme tapahtuu. Esimerkiksi ruoat tulivat pöytään ennen viiniä.
Ruoat olivat kuitenkin varsin kelvollisia. Hummeribisque oli erinomaista, mutta sen lisäkkeenä olevaa mitäänsanomatonta riisiä oli aivan liikaa. Kampasimpukat olivat suussasulavia. Erikseet tilattavat lisäkkeet eivät istuneet annosten hiottuihin kokonaisuuksiin. Erehdyimme tilaamaan niitä tarjoilijan suosituksesta.
Mielenkiintoinen miljöö ja enimmäkseen onnistuneet annokset kompensoivat epätasaista palvelua, joten noin 200 punnan lasku kahden hengen kolmen ruokalajin illallisesta viineineen ei tuntunut kohtuuttomalta.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Chez Dominique
Vuosi sitten Suomen ainoa kahta Michelin-tähteä kantava ravintola Chez Dominique alkoi taistella hiljaista tammi-helmikuuta vastaan "My first Chez Dominique" -kampanjalla. Ravintola tarjoaa puolentoista kuukauden ajan arki-iltoina kaksi menua yhden hinnalla. Harvoin on tämän tasoista ruokaa tarjolla näin edulliseen hintaan.
Alun pienet naposteltavat, keittiön tervehdykset ja huippulaadukkaat aperitiivit herättivät varmasti ruokahalun. Yhdeksän ruokalajin menussa oli sopivassa tasapainossa klassisuutta ja yllätyksiä, ja sesongin herkut olivat hienosti mukana. Viinit oli valittu taiten, eikä täydellisyyttä vähempää Dominiquelta kannatakaan odottaa.
Viinipaketti tuo toki roiman lisän laskuun ja alle kahdensadan euron on Dominiquesta vaikea päästä ulos tarjouksenkaan aikana. Mutta jos huippuravintolasta haluaa päästä nauttimaan vieläkin edullisemmin, lounasaikaan kolmen ruokalajin menun saa 29 eurolla.
Illallinen huippuravintolassa on kokonaisuus, jossa mitään ei jätetä huomiotta. Erityisesti palvelussa Dominique erottuu muista Suomen ravintoloista, ja toisen Michelin-tähden sanotaankin kertovan juuri palvelun laadusta. Chez Dominiquessa eleganssi on kuitenkin viety jo niin pitkälle, ettei sellaista juhlaa joka viikolle kaipaa. Toisaalta on upeaa nähdä, että Suomen ravintolamaailmassa on taitoa, intoa ja kunnianhimoa tehdä jotain näin hyvin.
Alun pienet naposteltavat, keittiön tervehdykset ja huippulaadukkaat aperitiivit herättivät varmasti ruokahalun. Yhdeksän ruokalajin menussa oli sopivassa tasapainossa klassisuutta ja yllätyksiä, ja sesongin herkut olivat hienosti mukana. Viinit oli valittu taiten, eikä täydellisyyttä vähempää Dominiquelta kannatakaan odottaa.
Viinipaketti tuo toki roiman lisän laskuun ja alle kahdensadan euron on Dominiquesta vaikea päästä ulos tarjouksenkaan aikana. Mutta jos huippuravintolasta haluaa päästä nauttimaan vieläkin edullisemmin, lounasaikaan kolmen ruokalajin menun saa 29 eurolla.
Illallinen huippuravintolassa on kokonaisuus, jossa mitään ei jätetä huomiotta. Erityisesti palvelussa Dominique erottuu muista Suomen ravintoloista, ja toisen Michelin-tähden sanotaankin kertovan juuri palvelun laadusta. Chez Dominiquessa eleganssi on kuitenkin viety jo niin pitkälle, ettei sellaista juhlaa joka viikolle kaipaa. Toisaalta on upeaa nähdä, että Suomen ravintolamaailmassa on taitoa, intoa ja kunnianhimoa tehdä jotain näin hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)